Kaikkein järjestyneimpiin kuuluva muutto-käyttäytymismalli on Karibian meressä elävällä hummerilla. Tämä vaeltava äyriäinen muodostaa yksinkertaisia ketjuja, joiden pituus voi olla lähes puoli kilometriä ja joissa saattaa olla yli tuhat eläintä. Ensimmäisenä kulkeva hummeri, joka näyttää päässeen keulaan sen vuoksi, että se on kaikkein innokkain muuttaja, pitää yllä kosketusyhteyttä perässä tuleviin eläimiin. Takana tulevan hummerin pää ja eturuumis ulottuvat koskettamaan edellä kulkevan hummerin takaruumista. Lisäksi eturaajojen saksikoukut ovat tarrautuneet edellisen hummerin pyrstöön. Mikäli eläimet muodostavat useita ketjuja, ne kulkevat samaan suuntaan, aivan kuin ne marssisivat saman rummunlyöjän tahdissa.

Sukeltaja-tutkija William Herrkind on perusteellisesti havainnoinut hummerin vaellusta sekä koonnut myös muiden tiedemiesten havaintoja. Eräässä kokeessa joukko hummereita irrotettiin ketjusta ja siirrettiin merivesilammikkoon. Eläimet muodostivat välittömästi uuden marssiketjun, joka vaelsi pyöreässä lammikossa myötäpäivään. Hummerit jatkoivat taivallustaan yötä päivää lähes viiden viikon ajan.

Sellaiset hummerit, jotka irrotettiin marssiketjusta ja vietiin kolmen kilometrin päähän mereen viidensadan metrin syvyyteen, tarvitsivat vain kaksi viikkoa palatakseen takaisin paikalle, josta ne oli pyydystetty. Hummerin suunnistautumismenetelmä ei perustu näköaistiin. Sokaistut hummerit löysivät suunnan aivan yhtä helposti kuin näkevätkin. Mikäli tuntosarvet tai kävelyjalat, joilla eläimet tavallisesti pitivät yhteyttä toisiinsa, teipattiin liikuntakyvyttömiksi, hummerit korvasivat ne jäljellä olevilla raajoilla.

Biologi Robert Schroeder on esittänyt olettamuksen, että hummerit vaeltaisivat ravinnonsaantiin liittyvien tekijöiden takia. Jatkuva kalaruokavalio aiheuttaa hummereiden massavaelluksen, mutta eläimet, joita ruokitaan nilviäisravinnolla, pysyttelevät yleensä paikoillaan. Myrsky säähän liittyvät ympäristönmuutokset näyttävät olevan useimpien hummerivaellusten ainoa yhteinen piirre. Hummerit lähtevät tavallisesti liikkeelle muutamia päiviä myrskyn alkamisen jälkeen.

Mikäli vaeltavia hummereita häiritään, ne kiertyvät ensimmäisenä kulkevan eläimen ympärille tiiviiksi kehämuodostumaksi (vasemmalta oikealle), joka antaa niille suojaa. Meressä vaeltavasta hummeriketjusta otettuja eläimiä tutkimuslaboratorion altaassa (alla). Eräs tällainen ryhmä marssi yhtäjaksoisesti viiden viikon ajan.