Merten salaisuudet 1977 nro: 38

 
Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon
Rajalliset luonnonvarat b

Vuosittain maailman vesiltä pyydetään suunnilleen 60 miljoonaa tonnia kalaa. Noin 90 prosenttia tästä kalamäärästä saadaan mannerreunuksia peittävistä matalista vesistä. Tonnikala on ainoa ulappojen kala, jota pyydetään merkittäviä määriä (tosin myös sillejä ja joitakin turskakaloja pyydetään avomerellä).

Suurimmat vuotuiset kalansaaliit ovat silliä, sardiinia ja sardellia. Niiden osuus on yli yksi kolmasosa kokonaissaaliista. Seuraavina tulevat turskat, koljat, kummeliturskat ja vastaavat kalalajit, joita sitten seuraavat erilaiset äyriäiset ja nilviäiset.

Merissä on alueita, joita voidaan aiheellisesti sanoa ylikalastetuiksi. Näillä alueilla kalojen vähyys ei johdu ajoittaisista luonnontuhoista, joita tapahtuu kasviplankton-eläinplankton-kalat -ravintoketjun katketessa, kuten joskus käy esimerkiksi Etelä-Amerikan länsirannikon Humboldtin virrassa. Kysymys on tosiaan liikakalastuksesta.


Tällainen on tilanne Pohjois-Atlantin vesillä, joilla eräät lajit ovat vähissä, koska kalastajat pyytävät niitä nopeammin, kuin ne pystyvät lisääntymään. Jo 1890-luvulla eräät lajit olivat pahoin huvenneet monilla alueilla. Kun punakampela oli pyydetty vähiin, alettiin saalistaa turskaa ja koljaa. Näitten huvettua kalastajat suuntasivat huomionsa seitiin ja valkoturskaan. Kaikki kalalajit joutuivat kaupankäynnin ja pyynnin kohteiksi.

Kun molva (turskakala) oli huonossa maineessa Tyynenmeren rannikolla, tukkumyyjien oli perin vaikea päästä eroon näistä kaloista. Sitten kalanvälittäjät alkoivat myydä molvaa ravintoloihin ja kalakauppoihin kuningasturskan nimellä. Ihmiset oppivat tuntemaan kalan paremmin, ja koska se oli hinnaltaan edullinen -heikon kysynnän vuoksi se lopulta hyväksyttiin. Nykyisin molva on ihmisten suosima ruokakala Luoteis-Yhdysvalloissa ja rajan toisella puolella Kanadassa.

Yksi kalakantojen elvyttämisen lukuisista ongelmista liittyy kasvun hitauteen. Monet meren eliöt kasvavat kylmien vesien alueella hitaammin kuin lämpimän veden tarjoamassa elinympäristössä. Useimmat kalat elävät kylmissä merivirroissa, tai ne etsivät ravintoaan viileistä pohjavesistä. Niinpä ne kasvavatkin hitaasti. Pohjois-Atlantin punaahven tulee sukukypsäksi hyvin hitaasti, ja se saattaa elää 50-vuotiaaksi.


Simpukan poimintaa Puna-ahventa Monteryssa.
Tavallisesti kampasimpukoita pyydetään pinnalta simpukkaharalla, mutta myös sukeltaja voi poimia niitä käsin. Tyynenmeren pientä puna-ahventa myydään runsaasti Yhdysvaltain länsirannikolla, kuten Montereyssa.

Turskat ja niiden sukulaiset, kuten kummelit ja koljat, ovat pohjavesissä eläviä kaloja, vaikka ne saattavatkin seurata sillejä ja muita kaloja pintakerroksiin. Turska viihtyy parhaiten alle 15-asteisessa vedessä. Se käyttää ravinnokseen pääasiassa nilviäisiä pysytellen lähellä pohjaa

Pohjaveden viileys hidastaa sen kasvua. Turskat ovat sopivia pyydettäväksi, kun ne ovat vähintään 2,5 kilon painoisia, ja tällöin kalat ovat jo vähintään kolmivuotiaita ja enintään yhdeksän vuotta. Sukukypsyyden ne saavuttavat vasta neljäntenä talvena tai myöhemmin. Koska suurin osa pyydettävistä kaloista on 5—10 vuoden ikäisiä ja koska turska tulee sukukypsäksi verraten myöhään, on ymmärrettävää että tehokas kalastus voi koitua uhaksi lajin säilymiselle.

Turskaparvet suurenisivat jälleen, jos ihminen malttaisi jättää kalat omiin oloihinsa joksikin aikaa. Vahinkoja voi piankin olla liian myöhäistä korjata.

Kaupallista kalastusta
Kaupallisen kalastuksen saaliiden suuruutta kuvaa tämä troolinuotta, joka sisältää arviolta 25000 kiloa kalaa.
 
©2016 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen
ylös