Merten salaisuudet 1977 nro: 38

Ihminen suhtautuu pyydystämiinsä kaloihin varsin tuhlaavaisesti. Kaloista tulee paljon jätteitä, sillä läheskään kaikkea mahdollista ei käytetä. Alueellisista ja kansallisista mieltymyksistä johtuu, että eräät kalat ovat suositumpia kuin toiset. Tämä luokittelu menee jopa niin pitkälle, että kelvollista kalaa heitetään pois tai käytetään lemmikkieläinten ravinnoksi samaan aikaan, kun uusia saaliita pyytävät raskaat laahusnuotat aiheuttavat tuhoa pohjalla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vaalealihaiset kalat, kuten pompano ja turska, ovat halutumpia kuin tummalihaiset kalat, esimerkiksi bonito ja makrilli.

Tämän vuoksi suosittuja kalalajeja ylikalastetaan, ja vähemmän halutut lajit joutuvat jätteiksi, vaikka ne olisivat jo torilla myynnissä. Yhdysvaltalaiset eivät juuri osta kaloja, jotka ovat raadonsyöjiä, koska he pitävät niitä roskakaloina. Kuitenkin he maksavat satumaisia hintoja taskuravuista ja hummereista, jotka kummatkin ovat raadonsyöjiä. Ihmiset ovat niin tottuneita syömään säilyketonnikalaa, että tietämättömyyttään he kieltäytyvät ostamasta tuoretta tonnikalaa. Moniin eläimiin suhtaudutaan penseästi niiden ulkonäön, nimen tai niistä kertovien tarujen johdosta. Tosissa maissa ja kulttuureissa samat eläimet kuitenkin ovat suosittuja. cccc cccc cccc cccc cccc ccc ccc Toisen ylenkatsomat merieläimet ovat toisen herkkua. Välimeren maissa ihmiset pitävät merisiileistä ja vaippaeläimistä. Ranskalaisilla on ruokakalana vieroksutun rauskun keittämisohje, joka antaa kokeilijalleen oivallisen makuelämyksen. St. Andre de Cubzacin kylässä, josta olen kotoisin, järjestetään vuosittain juhla merinahkiaisen kunniaksi.

Ihmisten kalansyöntitavat saattavat olla yhtä hupaisia kuin epäloogisiakin. Monet nirsot ihmiset sanovat, etteivät he voi syödä kalaa, jonka pää on vielä paikallaan. Itse asiassa pää parantaa ruoan makua.

Monneista ja karpeista ei pidetä niiden ruokailutapojen johdosta, ja kurnusimppuja ylenkatsotaan niiden »rumuuden» vuoksi. Joskus ruokailutottumusten eroavuudet ovat täysin kulttuuriperäisiä. Esimerkiksi yhdysvaltalaiset ostavat harvoin kalmareita tai simpukoita, vaikka italialaisissa ravintoloissa he syövät niitä calmarin ja scungillin nimisinä.

Päivittäin myydään Tokion kalatoreilla valtaisia määriä kalaa.

Erilaisten ruokailutottumusten seurauksena maapallon joillakin alueilla tiettyjä lajeja käytetään liikaa samaan aikaan, kun toisia lajeja heitetään menemään. Merten rajallista proteiinimäärää on pikaisesti ryhdyttävä hyödyntämään järkevämmin.