Merten salaisuudet 1977 nro: 38

 
Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon
Kemikaalit ja luonto b

Nämä yhdisteet ovat käyttökelpoisia malariasääskien hävittämisessä ja viljelykasvien suojelussa. DDT on melko pysyvä yhdiste, joka ei liukene veteen. Sitä kulkeutuu maalta tuulten ja valumavesien mukana mereen.

Eräässä tutkimuksessa havaittiin vedessä olevan keskimäärin 0,000002 miljoonasosaa (ppm) DDT:tä. Kuitenkin saman alueen eläinplanktoniin sitä oli jo rikastunut 0,04 miljoonasosaa ja eläinplanktonia ravinnokseen käyttäviin pikkukaloihin 0,5 miljoonasosaa. Ravintoketjun seuraavalla tasolla, keskisuurissa kaloissa, DDT-pitoisuus oli 1,55 miljoonasosaa. Kaloja syövissä merilinnuissa tavattiin järkyttävimmät pitoisuudet.

Niissä oli DDT:tä peräti 20 miljoonasosaa. Kun DDT kulkeutui kohti ravintoketjun huippua, sen pitoisuus siis kasvoi 0,000002 miljoonasosasta 20 miljoonasosaan eli yli 10 miljoonaa kertaa alkuperäistä määrää suuremmaksi.

piikkimakrillia
Tyynenmeren piikkimakrillit ovat ravintoketjun keski-vaiheilla. Ne syövät pieniä kaloja ja ovat puolestaan itseään suurempien eläinten, kuten ihmisen, ravintoa.
Riittävän suuri DDT-pitoisuus voi tappaa ja on tappanut kaloja. Myrkyllisyysraja vaihtelee lajista riippuen. DDT:n vaikutuksia ravintoketjun huipulla olevaan ihmiseen ei ole toistaiseksi määritelty. Osaksi tämä johtuu siitä, että DDT:n olemassaoloa ihmisen ravintoketjussa ei ole kauan tiedetty. Epäilemättä suuren annoksen nauttiminen yhdellä kertaa johtaisi haitallisiin seurauksiin, mutta kuinka paljon DDT:tä voi syödä pieninä annoksina ja kuinka kauan? Nämä ovat edelleen kysymyksiä, joiden vastaukset täytyy löytää tarkoin tutkimuksin.

 
©2016 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab
Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen
ylös