Merten salaisuudet 1977 nro: 38

Otsikon kysymykseen on helppo vastata, koska käytännössä kaikki maapallolla esiintyvät saasteet ovat ihmisen aikaansaannosta: saasteita tulee hänen teollisuudestaan, maatiloiltaan, kodeistaan ja kaupungeistaan. Haitalliset vaikutukset ovat alkaneet ilmetä viime vuosikymmeninä yhdessä väestönkasvun nousun ja teollisuuden kehittymisen kanssa.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu johtuu hiilipitoisten polttoaineiden — hiilen, öljyn ja luonnonkaasun — käytön kasvusta. Liikenne, teolliset prosessit ja lämpövoimalat ovat suurimmat hiilidioksidin määrän lisääjät. Hiilimonoksidia eli häkää, joka on hyvin myrkyllinen saaste, syntyy muun muassa silloin, kun dieselöljy tai bensiini palaa epätäydellisesti polttomoottorissa.

Fossiilisten polttoaineiden palaessa syntyy myös rikkidioksidia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Rikkidioksidi), rikkitrioksidia, erilaisia typen oksideja sekä eräitä hiilivetyjä. Rikin oksidit voivat muuttua syövyttäväksi rikkihapoksi. Tämä happo ei tuhoa pelkästään metalleja, vaan on haitallinen myös kasvillisuudelle ja sisään hengitettynä vaurioittaa keuhkokudoksia. Myös typen oksidit ovat keuhkoille vahingollisia, ja ne hidastavat kasvien kasvua. Hiilivedyt lisäävät sumun ja usvan vaikutuksia teollisuuskaupungeissa ja haittaavat varsinkin vanhempien ihmisten hengitystä. Ne muodostavat ilmakehän yläkerroksissa muiden kemikaalien kanssa aldehydejä(http://fi.wikipedia.org/wiki/Aldehydit), vastaavantyyppisiä yhdisteitä kuin ne, joita käytetään laboratorioissa näytteiden tappamiseen ja kudosten säilömiseen.

Terästeollisuuden tyyppinen suotimia käyttämätön raskasteollisuus polttaa suuria määriä fossiilisia polttoaineita ja työllistää runsaasti ihmisiä. Näin sellaiset kaupungit kuin Cleveland Ohiossa ovat täynnä saastuttavia savupiippuja, ja asukkaat lisäävät saastumista omilla viemäreillään. Kaupungin keskustan läpi virtaava Cuyahoga joki on pahoin saastunut. Sen vedet laskevat Erie järveen, joka on kuolemaisillaan.

Vesien saasteet kuuluvat kahteen päätyyppiin: hajoaviin ja hajoamattomiin. Edelliset aineet - kuten jotkin orgaaniset jätteet — hajoavat helposti alkuaineikseen: typeksi, fosforiksi ja hiileksi. Ne eivät aiheuta ongelmia, mikäli niitä ei joudu liikaa ja liian nopeasti veteen ja mikäli niitä hajottavia bakteereita on riittävästi. Lisäksi liuenneen hapen määrän on oltava riittävä. Hajoavia jätteitä joutuu vesiin lähinnä kemian-, paperi- ja elintarviketehtaista ja tietenkin myös kotitalouksista. Muunlaisia hajoavia saasteita ovat teollisuuslaitosten lauhdevesien aiheuttama lämpösaaste ja ihmisten jätteiden mukana helposti leviävät bakteerit. Veteen laskevien viemäreiden kautta voivat levitä sellaiset taudit kuin lavantauti, maksatulehdus, punatauti, suolitulehdus ja kolera.

Hajoamattomista saasteista osa esiintyy jo luonnostaan, mutta osa on peräisin erilaisista teollisista prosesseista. Hajoamattomiin saasteisiin kuuluvat epäorgaaniset kemikaalit, raskasmetallien suolat, eräät orgaaniset kemikaalit, kuten muovit ja erodoitunut hiesu(erosion takia veteen liuennut maa-aines), joka saattaa samentaa veden niin pahoin, että se on vaarallista vesielämälle. Sellaiset raskasmetallit kuin elohopea ja kadmium(http://fi.wikipedia.org/wiki/Kadmium) ovat erityisen tuhoisia, koska ne rikastuvat ravintopyramidin yläpään eliöihin. Ne ovat jo aiheuttaneet saastuneen meriravinnon välityksellä satojen ihmisten kuoleman.