Merten salaisuudet 1977 nro: 38

Vedessä olevien hajoavien ja hajoamattomien saasteiden lisäksi on myös kolmannenlaisia uudenaikaisia saasteita. Nämä saasteet kyllä hajoavat, mutta niin hitaasti, että ne aiheuttavat pysyvän vaaran.

Nämä pitkäikäiset saasteet ovat etupäässä raakaöljystä valmistettuja tuholaismyrkkyjä sekä raakaöljystä ja kivihiilestä tislatun fenolin johdannaisia. Normaaleilla hajottavilla tekijöillä, bakteereilla ja hapettamisella, on vaikeaa hajottaa näitä aineita, koska niiden molekyylirakenne on luonnolle vieras. Ellei näitä aineita esiinny erittäin suurina määrinä, useimmat niistä eivät aiheuta välitöntä haittaa. Näin ollen niiden akuutti vaikutus ihmisten terveyteen on vähäinen. Mutta koska ne eivät hajoa helposti, niillä on pitkäaikaisvaikutuksia eläimiin, myöskin ihmisten ravinnokseen käyttämiin.

Järkyttävimpiä seurauksia on näistä aineista ollut petolinnuille, joita tavataan arktisilta alueilta Chilen ja Argentiinan subarktisille alueille; niitä asustaa Pohjois-Amerikan itäosissa, Afrikassa, Australiassa, Intiassa ja Euraasiassa. Ne käyttävät ravinnokseen kaloja, merilintuja ja jonkin verran myös pikkunisäkkäitä. Näiden lintujen vähenemisen pääasiallinen syy on ollut lisääntymiskelpoisten yksilöiden määrän laskeminen: lintujen munat ovat liian ohutkuorisia kestääkseen haudontaa. Munien ohutkuorisuus johtuu kalsiumkarbonaatin puutteesta; tämä puute aiheutuu kloorattujen hiilivetyjen rikastumisesta emolintuihin.

Petolintujen kantojen on havaittu laskeneen toisen maailman sodan loppumisesta lähtien eli sen jälkeen, kun DDT-tuholaismyrkky oli otettu yleiseen käyttöön. Levottomuus oli suurimmillaan, kun itäisen Pohjois-Amerikan muuttohaukka oli kuollut. Nykyisin on todisteita paikallisista haukkojen tuhoutumisista jopa sellaisilla asumattomilla alueilla kuin Etelä-Chilessä ja Tulimaassa. Haukkojen vähenemisen ja DDT-johdannaisten välinen yhteys on saanut vahvistusta Englannissa tehdyistä havainnoista.

Tuholaistorjuntalentokoneen levittämät myrkyt.

Siellä nimittäin näiden lintujen kannat ovat kasvamassa maan sisäosissa, mutta rannikkoseuduilla kasvua ei tapahdu. DDT:n ja sen sukulaisaineiden merkillisyyksiin kuuluu, että ne säilyvät merivedessä kauemmin kuin maaperässä.

Koska kehittyneiden maiden maanviljelijät ovat rajoittaneet DDT:n käyttöä tai kokonaan lopettaneet sen, maaperään on kertynyt suhteellisen vähän myrkkyä, ja täten sitä sisämaassa joutuu vähemmän petolintujen ravintoon kuin rannikolla.