Saastuminen saattaa ilmetä nopeana ja ankarana tai hitaana ja vaivihkaisena. Se voi johtua onnettomuudesta ja aiheuttaa paikallisen katastrofin. Santa Barbaran öljy vuoto 1969. (https://en.wikipedia.org/wiki/1969_Santa_Barbara_oil_spill) ja Torrey Canyonin haaksirikko (http://fi.wikipedia.org/wiki/Torrey_Canyon) kaksi vuotta aikaisemmin olivat molemmat satunnaisia ja paikallisia. Niin kauan kuin tiedämme saastelähteen — tai mahdollisen lähteen — voimme säännöstellä saasteiden joutumista ympäristöön. Nykyisellä teknologiallamme voisimme estää kaiken saastumisen. Esimerkiksi Saksan liittotasavallassa olevalla Ruhrin teollisuusalueella on onnistuttu saattamaan ennalleen äärimmäisen saastunut joki. Tämä saatiin aikaan saastuttajille määrätyillä ankarilla jäteveroilla.

Teollisuuslaitokset havaitsivat nopeasti, että on taloudellisesti edullisempaa puhdistaa kuin maksaa verot. Tämä eroaa suuresti vastaavasti teollistuneen Ohion Cyuahoga-jokilaakson tilanteesta. Cyuahoga-joki virtaa Clevelandin kaupungin läpi alas Erie-järveen. Joki on ollut niin saastunut, että sen on ilmoitettu olevan palovaarallinen. Mutta kun saastuttaja on selvillä, voidaan ratkaisu, vaikkakin kallis, löytää.

Tämänkaltaisia saasteita salakavalampia ovat ne veteen joutuvat saasteet, joiden alkuperää on vaikea osoittaa.