Viljelymaa voi sitoa hyönteisten, rikkakasvien ja sienten torjunta-aineiden ja jopa typpipitoisten lannoitteiden ylijäämiä, jotka valuvat hitaasti puroihin ja jokiin pohjaveden mukana. Saasteiden määrät saattavat olla purkautumispaikassa niin alhaisia, että niitä on vaikea havaita, mutta kun ne kertyvät riittävästi alajuoksulla, ne aiheuttavat terveydellisen vaaran. Rikkipitoisista kivistä ja hiilikaivosten kuona-aineista syntyneet hapot voivat myös pilata pohjaveden ja kulkeutua vesistöihin. Metsänhakkuu ja avolouhinta saattavat lisätä sekä orgaanisten että epäorgaanisten ainesten kulkeutumista sisämaan vesistöihin.

Alkuperältään tuntemattomiin saasteisiin liittyy sekin pelonaihe, ettei niiden vaikutuksia pystytä ennustamaan, kun ne joutuvat yhteen jossain suojaisessa paikassa, esimerkiksi joen suulla (estuaarissa). Jotkin aineet voivat neutraloida toistensa vaikutuksia, jolloin lopputulos on suotuisa. On kuitenkin olemassa myös mahdollisuus joka monien mielestä on todennäköisempi — että haitalliset vaikutukset ovat kasautuvia. Tässä tapauksessa saasteiden vahingolliset vaikutukset vahvistavat toisiaan, ja syntyy uusi saaste, joka on voimakkaampi kuin yksikään alkuperäisistä saasteista.