Kivisimppua nimitettiin muinoin Englannissa »myllärin peukaloksi», koska se muistutti myllärin lapiomaista peukaloa, jonka muoto puolestaan johtui jauhon hieromisesta peukalon ja muiden sormien välissä laadun määrittämiseksi. Kivisimpun pituus on tavallisesti 6—10 senttimetriä; sillä on suuri, litteä, edestä pyöreä pää, iso suu ja vahva, pyrstöä kohden suippeneva ruumis. Sen evät ovat suuret ja piikikkäät, ja sillä on vankka piikki myös kiduskansien yläpuolella. Sen väri vaihtelee vihertävän keltaisesta ruskeaan, ja siinä on tummia läiskiä ja raitoja. Kivisimppu vaihtaa väriään viretilansa, pelon tai hyökkäyshalun, mukaan ja myöskin sulautuakseen ympäristöönsä makaillessaan pohjakivillä.

Hyökkääviä kaloja
Kivisimppu elää yksin rannikoiden, jokien ja järvien matalissa vesissä lymyten sorassa tai kivien alla. Se liikkuu vain syödäkseen tai kun sitä häiritään. Silloin se luikahtaa pakoon hyvin nopeasti, sellaista vauhtia, että sitä tuskin pystyy silmin seuraamaan. Tämä johtuu sen erittäin hyvin sijoittuneista evistä, joiden avulla se voi liikkua äärimmäisen kätevästi kivien välissä, mutta pitkiä matkoja se ei jaksa uida. Vuosisatojen ajan kivisimppujen pyydystäminen on ollut nuorison suosimaa puuhaa. Näitä kaloja on lähestyttävä varovasti, sillä ne ovat luonteeltaan erittäin hyökkääviä. Jos panee sormensa kivisimpun piilopaikan kulkuaukkoon, on todennäköistä että kala puraisee sitä. Kivisimppukoiras tai -naaras, joka asustaa kiven alla, saa ajetuksi tiehensä jokaisen itseään pienemmän kalan, joka sen piiloon uskaltaa kurkistaa, pelkästään vilauttamalla hyökkäävää luonnettaan. Jos koloon sen sijaan tunkeutuu vahvempi kivisimppu, on heikomman kohtalona luovuttaa valtakuntansa uudelle tulokkaalle.

Käy suurempiensa kimppuun
Kivisimppu hankkii lähes kaiken ravintonsa yöllä. Se saalistaa yleensä hyönteisiä, niiden toukkia, makeitten vesien