Mustekalaruukut (Alla, isompi kuva näppäämällä kuvaa) ovat tuottoisia pyyntivälineitä, koska eläimet pitävät niitä oivallisina suojapaikkoina. Aluksi mustekalaa tutkii ruukun sopivuuden ja ryömii sitten sen sisään. Aikanaan sitten pyytäjä vetää ruukun pinnalle.

Koirat ovat tutuimpia niistä eläimistä, joita ihminen on kouluttanut auttamaan itseään ruoan hankinnassa. Harvoin kuitenkin koiria käytetään apuna kalastuksessa. Monet koirarodut uivat, mutta ainoastaan portugalinvesikoira on oppinut noutamaan kaloja samaan tapaan kuin metsästyskoirat tuovat vesilintuja. Pohjoisen Japanin alkuasukkaat, ainut, ovat onnistuneet kouluttamaan koiria kalastamaan laumoina matalassa vedessä. Ne kulkevat rantaa kohden pelotellen kalat verkkoon. Palkinnoksi koirat saavat syödä kalojen päät. Mikä tahansa eläin, jonka luontainen elinympäristö on vesi, on sopiva ehdokas ihmisen kalastuskumppaniksi. Tällainen eläin on saukko. Marco Polo kertoi kiinalaisista kalastajista, jotka käyttivät apunaan saukkoa Jagtsejoella kalastaessaan.
Saukkojen avulla tapahtuva kalastus oli yleistä myös Intiassa. Englantilaiset urheilukalastajat omaksuivat idean 1700-luvulla ja toivat koulutettuja saukkoja kotimaahansa pyydystääkseen niiden kanssa taimenia. Saukkojen kuono oli sidottu, jotta ne eivät voineet syödä kaloja ajaessaan niitä verkkoihin, aivan kuin koirat ohjailevat lammaslaumaa. Omistajat pitivät saukkoja hoidossaan koko niiden elinajan - jopa viitisentoista vuotta.
Suunnilleen samoihin aikoihin kuin kuninkaallinen haukanmetsästysurheilu kehittyi, harjoitettiin ensi kerran toista lintulajia pyydystämään kaloja. Merimetsoja on todistettavasti käytetty Japanissa jokikalastuksessa ainakin vuodesta 813 jKr. Linnut pyydystettiin vain muutaman kuukauden ikäisinä, ja niitä koulutettiin neljä viisi kertaa päivässä, kunnes ne tottuivat omistajiinsa. Aivan samoin kuin metsästyshaukat, myös merimetsot syöksyvät noutamaan saalista käskystä. Kaulan ympärillä oleva rengas estää niitä nielemästä muita kuin kaikkein pienimpiä kaloja, joista ne saavat ravintonsa. Parhaat linnut saattavat pyydystää jopa sata kalaa tunnissa.

Maurilaiskalastajat ovat käyttäneet yli tuhannen vuoden ajan apunaan delfiinejä, jotka säikyttelevät kelttiparvia verkkoihin. Kuitenkin ainoastaan yhtä kalalajia on käytetty suoranaisesti toisten merieläinten pyydystämisessä. Tämä kala on remora.
Remoralla on iso imukuppi, joka on kehittynyt erikoislaatuisena selkäevän muuntumana. Kalastajat eri puolilla maailmaa käyttävät remoran imukuppia elävänä kalakoukkuna. Remora sidotaan siimaan, ja kun merikilpikonna tai jopa hai tulee näkyviin, pienikokoinen kala ohjataan saaliin suuntaan. Mikäli kala kiinnittyy ohi uivaan eläimeen, sitä aletaan kiskoa takaisin veneeseen pyrstöevän tyveen sidotun siiman avulla. Hämmästyttävää on, että remora kestää kalastajan ja saaliin välisen köyden-vedon.

Idän kalastajat (Alla vasemmalla) ovat käyttäneet merimetsoja kalojen noutamiseen jo tuhannen vuoden ajan. Kaakkois-Aasian asukkaat (viereinen sivu) pyydystävät kaloja myös saukkojen avulla