Merten salaisuudet no:11. 1977
 
Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon
Napaseutujen kauneus painike

Se on nähtävä, jotta sen voisi uskoa. Tämä sanonta pitää täydellisesti paikkansa, kun sitä käytetään kuvattaessa napaseutujen luonnon kauneutta. Etelämanteren raaka kylmä ilmasto synnyttää paksun jäävaipan, joka poikii majesteetillisia, tasalakisia ja pystyseinäisiä jäävuoria.

Niiden valtavia kipsirakennelmia muistuttavien möhkäleiden verkkaisen ajelehdinnan rauha rikkoutuu, kun jokin vuorenkokoinen jäälohkare sortuu mereen tai kun myrskylintu keskeyttää tilapäisesti koko pitkän päivän kestävän ravinnonetsintänsä levähtääkseen hetkisen. Napaseutujen uljain ja kaunein ilmiö ei ehkä kuitenkaan ole nähtävissä meressä tai maalla, vaan ilmassa. Revontulet — Aurora Borealis pohjoisessa ja Aurora Australis etelässä. — Ovat tanssivia, kieppuvia ja aaltoilevia värillisiä valoverhoja. Niitä on mahdoton kuvata sanoin.

 
revot

Valokuvatkaan eivät ole tyydyttäviä, sillä valokuvia ei pysty vangitsemaan revontulien värien moninaisuutta ja täydellisyyttä. Tämä johtuu osittain ilmiön vaikuttavien voimien fysikaalisista ja kemiallisesta luonteesta. Jopa taiteilijan paletti on riittämätön kuvaamaan vaadittavia sävyjä ja vivahteita. Euroopan ja Pohjois-Amerikan tiheään asutuilla alueilla nähdään revontulet muutaman kerran vuosikymmenessä, mutta siellä ne ovat vain kalpea aavistus siitä, miltä revontulet napaseudulla näyttävät, Toisin sanoen: ne on nähtävä, jotta ne voisi uskoa.

Vaikka revontulia on vaikea kuvata, pystytään ne selittämään. Ne eivät aiheudu napaseutujen kylmyydestä, vaan napojen kohdalla maapallon magneettikentässä olevista aukoista, joiden kautta kosminen säteily pääsee tunkeutumaan ilmakehään. Auringon energia pommittaa voimakkaasti varautuneita ioneista ja alkeishiukkasina pommittaa maapalloa näiden reikien kohdalla.

 

jäälohkare

Napaseutujen värit ja valaistus kiehtovat valokuvaajia. Näkymiä on kuitenkin mahdoton vangita luonnollisena filmille — olivatpa kyseessä sitten pohjoiset revontulet tai auringonlasku eteläisellä napaseudulla.

Hiukkasten osuessa ilmakehään yläkerrosten kaasumolekyyleihin tapahtuu samankaltainen reaktio kuin neonputkissa ja näin syntyvät revontulet. Napaseutujen pitkän kesän aikana suora auringonvalo tavallisesti himmentää revontulet näkymättömiin. Pitkän napayön kuluessa revontulet kuitenkin jatkuvasti erottuvat taivaan poikki edestakaisin hulmuavina valoina.
Huolimatta siitä, että revontulet pohjoisessa ja etelässä ovat mitä todennäköisimmin samanlaisia, havainnoitsijat kuvaavat niitä joskus eri termein. Tämä johtuu tarkkailupaikkojen erilaisesta sijainnista. Pohjoisilla napa-alueilla revontulia tähystellään tavallisesti huomattavasti pohjoisnavan eteläpuolelta olevalla maa-alueelta, ja ne näkyvät pohjoisessa meren yläpuolella. Etelämantereella revontulet ovat kuitenkin suoraan yläpuolella, ja näkökulman muutos aiheuttaa eroja tarkastelijan silmien havaitsemassa ilmiössä.

© Jacques-Yves Cousteau
Edito Service S.A.

1976 Oy Concert Hall Society Ab

Digitointi Jari Saarinen

ylös