Merten salaisuudet no:11. 1977 |
|
|
|
|
| Eteläisissä vesissä |
 |
Samalla tavoin kun etelänapaa ympäröivä manner voidaan jakaa saman keskeisiin vyöhykkeisiin, mannerta ympäröivien merien pohjaeliöstötkin voidaan erottaa selviin vyöhykkeisiin. Pohjaeläimet peittävät täysin kaikki kovat pinnat; niiden määrä lisääntyy veden syvyyksissä aina 450 metriin saakka, ja niitä on enemmän ja ne ovat upeampia kuin missään muualla maailmassa. Aivan rannikon edustoilla — 15—30 metrin syvyydessä — on paljas vyöhyke. Sen aiheuttavat ankkurijääksi kutsutut
kookkaat jääkiteet, joita muodostuu pohjassa talven aikana. Ne nousevat pintaan lämpötilan kohotessa ja tuovat mukanaan kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat yrittäneet asettua elämään tälle vyöhykkeelle. Tästä syystä näillä alueilla tavataan kesäkuukausien aikana vain joitain harvoja liikkumiskykyisiä eläimiä — esimerkiksi meritähtiä, nauhamatoja ja merihämähäkkejä.
|
|
 |
Etelämanteren ympärysmerissä elää hämähäkkimäisiä merilukkeja Sekä meritähtiä jotka syövät matoja. |
|
 |
Hiukan syvemmällä, noin 30–42 metrin syvyyksissä, tavataan monia alustaansa kiinnittyneitä onteloeläimiä. Tätä seuraavassa vyöhykkeessä elää kookkaita meritähtiä, sammakkoeläimiä, merituppia, siiroja ja sienieläimiä. Sienieläimet ovat luultavasti Antarktiksen meren pohjalla tavallisista eläimistä yleisempiä. Tällä alueella on teräväkärkisiä piikkejään esitteleviä sienieläimiä enemmän kuin millään trooppisten alueiden merenpohjalla.
Korallit tuovat tavallisesti mieleen lämpimät meret, mutta niitä tavataan myös eteläisissä vesissä. Ne eivät ole yhdyskuntina eläviä, riuttoja rakentavia muotoja, vaan pienempinä yksilöinä tai yksittäin eläviä kivikoralleja ja muita ryhmiä. Vaikka niitä onkin melko vähän, niin vaikuttaa siltä, että korallit ovat hitaasti leviämässä eteläiseen napaseutujen meriin lämpimiltä vyöhykkeiltä. |
Lonkerojalkaiset ovat melko yleisiä sellaisella alueella, joilla niille on tarjolla kalliota tai muuta kovaa pintaa kiinnittymisalustaksi. Jos kalliopohjaa ei ole, ne kiinnittyvät joskus monisukamatojen putkiin. Putkimatojen lisäksi pohjalla elää matomaisia ruisku matoja ja jaokkeettomia tähtimatoja. |
Eteläisen napaseutujen merissä on paljon enemmän nilviäisiä kuin vielä aivan äskettäin uskottiinkaan. Ne eivät paljonkaan poikkea pohjoisempana olevien lämpimien vyöhykkeiden nilviäisistä. Erot johtuvat yleensä siitä, että antarktiset muodot elävät paljon syvemmällä kuin Etelä-Amerikan rannikoilla tavattavat muodot. Etelämeren ympärillä olevassa syvissä vesissä tavataan lisäksi muun muassa merililjoja, merimakkaroita, merisiilejä ja hietadollareita sekä piskuisia merietanoita. |
Etelämanteren manneräyräälle luonteenomainen ja merkittävä piirre ovat, että tuhannet tuulten ja merivirtojen mukana ajelehtivat jäävuoret aiheuttavat tuhoa pohjaeläimistölle. Tullessaan lähelle rantaa jäävuoret iskeytyvät vasten pohjaa, jyskyttävät sitä kohdatessaan ja laskiessaan maininkien mukana ja jättävät jälkeensä leveän uran, jolta eliöt ovat tuhoutuneet. |

|
© Jacques-Yves Cousteau
Edito Service S.A.
1976 Oy Concert Hall Society Ab
Digitointi Jari Saarinen |
 |