Merten salaisuudet no:11. 1977
 
Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon
Vaivatonta lentoa Seuraavalle sivulle

Kaikkien lentävien laitteiden olivatpa ne luonnollisia tai sitten ihmisten tekemiä on oltava rakenteeltaan kevyitä. Niiden nostopintojen on hitaasti lennettäessä ja maasta noustessa oltava suuria; nopeassa lennossa nostopinnat voivat olla pieniäkin. Lepakkojen ja lentoliskojen siipien rakennusaineena on ollut pingotettu kalvo, ja ihminen on kokeillut kangasta sekä metallia. Höyhenet, joiden pinta-ala on laaja ja paino hyvin pieni, ovat kuitenkin voittamaton siivenpäällyste. Eri lintulajien siivet ovat toisistaan poikkeavia ja sopeutuneet erilaisiin tarkoituksiin. Niiden rakenne saattaa soveltua suureen nopeuteen, kaarteluun, nopsaan lentoonlähtöön tai liitolentoon. Linnun tai lentokoneen siiven pitkä, kapea muoto antaa suuren nostovoiman ja aiheuttaa lennettäessä vähän vastuksen.

Mahtavasiipiset albatrossit ovat liitolentäjiä, jotka käyttävät hyväkseen tuulen voimaa pysyäkseen ilmassa. Ne ovat niin riippuvaisia tuulesta, että niiden on suorastaan vaikea nousta lentoon tyynellä alueella. Niinpä albatrosseja ei tavatakaan päiväntasaajaseudun tyven vyöhykkeellä. Eräät tyynenmeren albatrossit pesivät päiväntasaajan pohjoispuolella, mutta Atlantilla albatrosseja on tavattu harvoin päiväntasaajan pohjoispuolella tai eteläisen napapiirin eteläpuolella. Ne pysyttelevät tavallisesti lähellä 40. eteläistä leveys-piiriä vyöhykkeellä, jossa puhaltavat jatkuvat voimakkaat tuulet. Useimmat Albatrossilajit elävät 20. ja 60.leveyspiirin välisellä alueella, ja vain nokialbatrossit vierailevat säännöllisesti Etelänapamantereen reunoilla saakka.

Albatrossit käyttävät lentäessään hyväksi mutkikkaita aerodynaamisia periaatteita, joiden täydellinen selittäminen ei tässä ole mahdollista. Ilmiö, jota albatrossit parhaiten hyödyntävät, on ilman ja veden kohdatessa syntyvä, kitkan aiheuttama turbulenssi eli pyörteilevät ilmavirtaukset. Mitä voimakkaampi tuuli ja mitä epätasaisempi meren pinta ovat, sitä enemmän syntyy näitä pyörteitä. Pyörteet nostavat ja laskevat lintua sen kallistaessa toista siipeään kohden merta kuin kaartava lentokone.Albatrossi kallistuu puolelta toiselle pehmeästi vuorotellen. Vain silloin tällöin sen täytyy lyödä siivellään. Albatrossit eivät käytä tuulen voimaa hyväkseen pelkästään kohotakseen korkeammalle. Ne pystyvät valitsemaan oman lentosuuntansa ja kiertämään koko maapallon joko myötätuulien viemänä tai vastatuuleen liidellen räpyttämättä juuri lainkaan siipiään.

 
Kyhmyjautsenia

Noin metrin pituista jättiläismyrskylintua erehdytään usein luulemaan albatrossiksi. Tämä keltanokkainen ja Jalkanen lentotaituri on sikäli poikkeuksellinen avomeren lintu, että se etsii ravintoaan myös maalta.

Nokialbatrossin ja tumma-albatrossin lentotapa eroaa jonkin verran Diomedea-sukuisten albatrossien lentotavoista. Kaikkien albatrossien tavoin ne ovat oivallisia lentäjiä, mutta ne pystyvät myös lentämään kevyesti siipiensä liikkeiden avulla. Niiden ruumis on pienempi kuin muilla albatrosseilla, siivet suhteellisesti pidemmät ja pyrstö pitkä ja teräväkärkinen.

 

© Jacques-Yves Cousteau
Edito Service S.A.

1976 Oy Concert Hall Society Ab

Digitointi Jari Saarinen

ylös