Merten salaisuudet no:11. 1977
 
Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon
Myrskylinnut painike

Vuosisatojen ajan merimiehet ovat kutsuneet myrskylinnuksi melkeinpä mitä hyvänsä lintuja, joita he näkivät ulkomerellä lauhkeilla, viileillä tai kylmillä ilmastovyöhykkeillä. Useimmat noin nimetyistä linnuista ovat pienikokoisia, tummia merilintuja, joilla on pitkät siivet ja jotka ovat sopeutuneet elämään valtameren pinnan yläpuolella. Tiedemiehet sijoittavat ne putkisieraimisten lahkoon (Procellarii fromes). Vaikka tieteellinen nimi johtaakin myrskyä tarkoittavasta sanasta, näiden lintujen paras tuntomerkki on niiden nokka: Sieraimet sijaitsevat putkessa tai putkissa nokan päällä.

Putkisieraimia on neljää eri heimoa: Albatrossit myrskylinnut, myrskypääskyt ja myrskysukeltajat. Myrskysukeltajia on vain neljää lajia, jotka kaikki elävät eteläisellä pallonpuoliskolla. Myrskylintujen heimoon kuuluvat valaslinnut pesivät useimpien putkisieraimisten tavoin kallionhalkeamiin tai pehmeään maahan kaivamiinsa koloihin. Ne munivat vain yhden munan kerrallaan, mikä sekin on kaikille putkisieraimisille yleinen piirre. Valaslintuja on yhteensä 12 lajia tai alalajia, jotka ovat hyvin samannäköisiä: päältä siniharmaita, alta valkoisia. Valaslinnut pesivät vain eteläisellä pallonpuoliskolla. Pesimäajan ulkopuolella ne vaeltavat hyvin pitkälle etelään, missä niitä voi nähdä istuskelemassa ahtojäällä. Eräät lajit muuttavat pohjoiselle pallonpuoliskolle.

 

lokki ja merimetso

(vas) Lokit ovat tuttuja lintuja kaikissa maapallon satamissa, ja ne vierailevat jopa navoilla saakka. Kuvan lokki löytyi Norjan mereltä 68 pohjoista leveysastetta.

(oik) Välttääkseen saalistavat merikarhut merimetsot pesivät huomattavasti merentason yläpuolella. Pari merimetsolajia pesii myös eteläisellä napaseudulla.

Myrskylinnut pesivät kallionkielekkeellä, louhikossa ja avomaaston halkeamissa. Melko kookkaina lintuina ne pystyvät puolustamaan muniaan ja poikasiaan saalistavia kihuja vastaan; ne uhkailevat vihollisia ja sylkevät niiden päälle pahanhajuista öljyä. Myrskylinnut ovat alun perin ilmeisesti olleet pääasiassa planktonin syöjiä, mutta nykyisin ne syövät usein kalastusalusten ja valaanpyyntialusten jätteitä. Suurimmat, pienten albatrossien kokoiset myrskylinnut ovat raadonsyöjiä ja petoja.

Myrskylintu pesii sekä Pohjois-Atlantilla että Tyynen meren pohjoisosissa. Se on yleistynyt ja levittänyt pesimäaluettaan 1700-luvun loppupuolesta alkaen ja on nykyisin tavallinen Pohjois-Atlantilla. Yleistyminen johtuu luultavasti valaanpyynnin ja kalastuksen valtavasta tehostumisesta.

Eteläisellä pallonpuoliskolla asustaa etelänmyrskylintuja, lumimyrskylintuja, jäämyrskylintuja, lapinkyyhkyjä ja jättiläismyrskylintuja. Eräät niistä pesivät jopa itse Etelämantereella. Useat myrskylinnut pesivät suurissa yhdyskunnissa, joihin kuuluu kymmeniätuhansia yhdyskuntina.

Yksi yleisimmistä ja laajemmalla alueella elävistä yrskylinnuista on lapinkyyhky. Tätä helposti tunnettavaa, kirjavaa lintua tavataan Etelämantereelta lähelle Uutta Seelantia ja Etelä-Afrikkaa. Valaanpyynti ja kalastusten lisäännyttyä eteläisillä vesillä myös lapinkyyhkyt ovat menestyneet valtavasti.Putkisieraimisista ehkä tunnetuimpia ovat myrskypääskyt. Ne ovat pienempiä Antarktiksen vesillä pesiviä merilintuja.

jättimyrskylintu

Jättiläismyrskylinnun harvinainen valkoinen värimuoto. Kuvassa näkyy selvästi putkisieraimisille tyypillinen mutkikasrakenteinen nokka ja sieraimet.

 

© Jacques-Yves Cousteau
Edito Service S.A.

1976 Oy Concert Hall Society Ab

Digitointi Jari Saarinen

ylös