Merten salaisuudet no:11. 1977
 
Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon
Ihmisen vanavedessä painike

Ravintoa etsiessään merilinnut lentävät valtavia matkoja, sillä kaikilla valtamerialueilla ei ole yhtä paljon elämää. Lintujen ravintona olevien pienten äyriäisten, mustekalojen ja kalojen määrät vaihtelevat myös vuodenaikojen mukaan. Mainion lentotaitonsa ansiosta eteläisen valtamerien lintujen ei kuitenkaan tarvitse ponnistella ankarasti ravintoa saadakseen. Itse asiassa eteläisellä merellä on niin vähän maa-alueita, ja olosuhteet näillä maaalueillakin ovat niin ankeat, että kilpailu pesimäpaikoista on paljon ankarampaa kuin kilpailu ravinnosta. Sydäntalvella jää peittää suuren osan Etelämantereen ympärillä olevista merialueista, ja tällöin merilintujen saattaa olla vaikea löytää ruokaa itselleen. Tästä syystä ne lentelevät jäänmurtajien jäljessä niiden puskiessa kohden mannerta tai sieltä poispäin. Jäänmurtajat avaavat väyliä jäähän, ja merilinnut pääsevät näin saalistamaan jään alla olevaa merieliöstöä.

 

calypso

Calypso matkalla Etelämantereen Hannuseen lahteen. Koska alusta ei ole vahvistettu jäissä kulkua varten, helikopterin on opastettava sitä huolellisesti sen tunnustellessa tietään läpi Gunnelin salmen.  
Kapinkyyhkyn ja muiden myrskylintujen tapaiset jätteitä syövät linnut seuraavat laivoja ruoantähteiden houkuttelemana. Ne käyttävät välistä laivoja myös tilapäisinä levähdyspaikkoina. Valaanpyyntialukset saavat luonnollisesti paljon runsaammin lintuja seurakseen kuin esimerkiksi Calypso tai muut tutkimusalukset. Jättiläismyrskylinnut, kapinkyyhkyt ja nokialbatrossit kerääntyvät parviksi keittämöaluksen ympärille. Ne eivät tee tätä vain saadakseen valaanrasvan kappaleita tai keittiötähteitä, vaan nokkivat myös aluksen vierellä kelluvia, käsittelyä odottavia valaanruhoja.

© Jacques-Yves Cousteau
Edito Service S.A.

1976 Oy Concert Hall Society Ab

Digitointi Jari Saarinen

ylös