Merten salaisuudet no:11. 1977 |
|
|
|
|
| Piilevien varassa |
 |
Asioihin perehtymätön todennäköisesti hämmästyy huomatessaan, kuinka runsasta elämä on napavesissä. On vaikea tajuta, että trooppiset valtameret ovat paljon hedelmättömämpiä kuin napaseutujen meret, jossa suorastaan kuhisee elämää.
Eläminen edellyttää ravintoa, ja ravinto kaikkialla - niin meressä kuin maallakin - puolestaan perustuu kasveihin. Vain kasvit tulevat toimeen ja lisääntyvät ottamalla ympäristösään kemiallisia ravinteita ja hiilidioksidia sekä käyttämällä hyväksi auringon säteilyenergiaa. Eläimet, ihminen mukaan luettuna, saavat suurimman osan energiastaan epäsuorasti auringosta syöttämällä joko kasveja taikka eläimiä, jotka syövät kasveja.
Meressä kelluvat pienet kasvit, joita kutsutaan kasviplanktoniksi, ovat runsaampia siellä, missä on eniten auringon säteilyä ja ravinteita. Koska huomattava osa Pohjoisesta jäämerestä on aina jään peitossa, tunnetaan kasviplanktonin toiminta kylmissä merissä parhaiten eteläisellä napaseudulla. Tapahtumat ovat kuitenkin samankaltaisia molemmilla napa-alueilla. |
|
 |
| Calypson retkikunta tutki vesien perustuotannon suuruutta mittaamalla kasviplanktonia. |
|
Etelämannerta ympäröivissä merissä virtaava, syvällä oleva alusvesi sisältää runsaasti fosfori, typpi, ja piiyhdisteitä, jotka ovat kasviravinteita. Nämä ravinteet nostaa pintaveteen pyöreily ja alusveden kohoaminen. Etelän pitkän, läpeensä valoisan kesän aikana kasviplanktonin määrä nousee räjähdysmäisesti. Talven jatkuva pimeys sekä entisen jään paksuneminen ja uuden jään muodostuminen estävät planktonkasvien kasvun.
Syvällä kulkevien merivirtojen kulkuun vaikuttavat muun muassa veden tiheys ja pohjan muoto. Tästä syystä ravinteikas vesi ja siitä aiheutuva kasviplanktonin suuri määrä eivät ole jakautuneet tasaisesti napavesissä. Tyynenmeren eteläosista puuttuu lähes tyystin elämä; sen sijaan Grahamin niemimaata ympäröivät vedet sekä Weddellin ja Rossin meret suorastaan kuhisevat erityisesti kesäkuukausina. |
Piilevät ovat kasviplanktonin tärkein ainesosa, ja joissakin tutkimuksissa niiden osuus on ollut jopa 99 % käsitellyistä näytteistä. Kasvien yleiseen tapaan planktonin lajistossa on vuodenaikaisvaihtelua: jotkut lajit ovat yleisempiä keväällä kuin loppusyksyllä. Toisten lajien kohdalla erot ovat maantieteellisiä: jokin laji voi olla yleinen lähellä ahtojäitä, toinen puolestaan kukoistaa avomerellä.
Eteläisille napavesille suuntaamallaan tutkimusretkellä Calypson miehistö teki jatkuvia mittauksia meriveden klorofylli eli lehtivihreäsisällöstä. Klorofyllin määrä osoittaa meren kasviplanktonin tuottavuutta. Calypson mittausten tuloksia verrattiin satelliittien aallonpituusmittausten avulla samaan aikaan samoilla alueilla tekemiin klorofyllimittauksiin. Kun avaruudessa olevien satelliittien mittauslaitteet tulevaisuudessa on saatu oikein kalibroitua eli asetutettua, kaikkien valtamerien perustuotantoa voidaan seurata satelliittien avulla, ja tutkimusaluksia ei enää tarvita. |
Kasviplanktonin yleisempiä leviä ovat piilevät, jotka rakentuvat osittain piiyhdisteistä. Antarktisissa on myös muita planktonleviä, joiden soluseinä rakentuu piidioksidin sijaan selluloosasta. Kookkaat eläimet syövät jonkin verran kasviplanktonia, mutta sitä käyttävät ravinnokseen erityisesti lukuisat eri pikkueläimet, jotka muodostavat eläinplanktonin. Alkueläimiin kuuluvia Tintinnida-Lahkon ripsieläimiä on useita tuhansia lajeja. Lähes kaikkia niitä lajeja tarvitaan ainoastaan valtamerien eteläisimmissä osissa, ja niiden läsnäoloa voidaankin pitää todisteena siitä, että ollaan eteläisillä napavesillä. |
© Jacques-Yves Cousteau
Edito Service S.A.
1976 Oy Concert Hall Society Ab
Digitointi Jari Saarinen |
 |
|