Merten salaisuudet no:11. 1977 |
|
|
|
|
| Napaseutujen kasvit |
 |
Lumi, kylmyys, merijää ja alhainen kosteus ovat molemmille napaseuduille yleisiä ominaisuuksia. Saattaisikin olettaa, että kasvillisuus maapallon vastakkaisella puolella olisi samanlaista ja koostuisi keskenään lähisukuisista lajeista. Todellisuudessa molemmilla napaseuduilla on kyllä samanlaisiakin kasveja, mutta toisaalta lukuisat kasvit ovat tyypillisiä vain jommallekummalle napa-alueelle.
Kasvien ulkonäön samanlaisuudet johtuvat pikemminkin sopeutumisesta samantapaisiin ympäristöolosuhteisiin esimerkiksi — voimakkaan tuulen kuljettamien jäähiukkasten leikkaavan vaikutukseen — kuin todellisesta sukulaisuudesta. |
|
 |
Pohjoisen maa-alueet ovat valtavien mannerten reunoja, ja kasvillisuus on voinut levitä arktisille seuduille laajoilta lauhkeilta ilmastoalueilta. Eteläisellä kasvillisuudella ei juuri ole ollut mahdollisuuksia levitä pieniltä subantarktisilta saarilta ja rannikkomaisilta rannikoilta harvoin paljaana oleville Etelämantereen rannoille. |
|
Niinpä ei olekaan yllättävää havaita arktisten ja subarktisen alueiden olevan kasvillisuudeltaan paljon rikkaampia kuin antarktisten seutujen. Pohjoisen kasvit ovat myös levinneet huomattavasti korkeammalle leveysasteelle kuin etelän. Suurilla arktisilla saarilla, Grönlannin pohjoisosissa ja Siperian pohjoisrannikolla kasvaa mm. eri rikkolajeja, lapinvuokkoa, kääpiökokoisia voikukkia, hanhikkeja unikkoja sekä lukuisia erilaisia varpuja. Kukkia kasvaa niin paljon, että kimalaistenkin on runsaasti. R. E. Peary ilmoitti näkemänsä kimalaisen Pohjoisella jäämerellä noin kilometrin päässä rannasta. |
|
 |
Tundralla on luonnollisesti riittävästi ruohoa ja heinää karibujen, peurojen ja myskihärkien ravinnoksi. Myös sopulit ja jänikset syövät osittain samoja kasveja. Arktisilla alueilla ei kasva puita, mutta varpukasvit ovat yleisiä. Jääkarhukin voi kesäisillä sisämaan olinpaikoillaan käyttää hyväkseen karpaloita, mustikoita ja variksenmarjoja. |
Antarktiksella ei Grahamin niemimaata lukuun ottamatta ole siemenkasveja lainkaan. Vain sammalet, maksasammalet, jäkälät, leivät ja muutamat sienet kykenevät tulemaan toimeen harvoilla lumettomilla maa- ja kalliolaikuilla. Samoin kun äärimmäisen pohjolan karuimmilla paikoilla kasvillisuus on Etelämantereellakin matalaa ja laikuittaisia. |
|
|
Jäkälät ovat Etelämanteren yleisempiä ja laajimmalla alueilla tavattavia kasveja. Joillakin paikoin ne ovat myös ainoita kasveja. Antarktiksen alueen pohjoisreunoilla kasvavat sammalet ja maksasammalet ovat samanlaisia kuin muuallakin. Itse Etelämantereella kasvavat sammalet sen sijaan poikkeavat muualla kasvavista. Antarktiksen levät kasvavat joko vedessä tai muualla. Joitakin muotoja kasvaa lumella tai jäällä, jolle ne voivat antaa punaisen, keltaisen, tai vihreän sävyn. |

Ainoastaan levät pystyvät kasvamaan pohjoisen ja etelän napakalotin paljaalla jäällä ja lumella. Antarktiksen vuoristoseuduilla saattavat kuitenkin jäkälät ja muutamat muut kestävät kasvilajit löytää kasvupaikan. Pohjoisella napaseudulla tulevat kuitenkin monet erilaiset kasvityypit toimeen napaa ympäröivillä saarilla. Niihin kuuluvat mm. Pribilofin saarella kasvava Kuusio. Sekä Grönlannin kevätmaisemia koristavat kasvilajit. |
© Jacques-Yves Cousteau
Edito Service S.A.
1976 Oy Concert Hall Society Ab
Digitointi Jari Saarinen |
 |