Kansikuvassa purjekala

Kuten kuvasta näkyy, on purjekalan (Istiophus albicans) selkäevä erittäin kookas. Myös vatsaevät ovat suuret ja voimakkaat, ja merten nopeimpiin uimareihin lukeutuva purjekala voi vetää ne ruumissaan oleviin syvennyksiin. Evät
eivät näin lisää veden vastusta ja pyörteilyä huimassa kiidoksessa. Niin sanotut urheilukalastajat saalistavat innokkaasti
purjekaloja, koska ne tarjoavat tiukan ja näyttävän vastuksen onkimiehille. Ruokakalana ei purjekalaa juuri arvosteta.

Liikennöitsijä ja liikennemerkkejä tarvitaan myös vesiväylällä. Tärkeimmät näistä säännöistä ja merkeistä olisi jokaisen veneilijän tunnettava, myös sinun, joka liikut pienellä perämoottorilla kalassa tai kaupalla ja teet silloin tällöin
veneretken saareen. Pelisääntöjen henki on sama kuin maantieliikenteessä. Tavoitteena on turvallisuus ja liikenteen kitkaton kulku.

OPETTELE VIITAT Merten tutuin liikennemerkki on viitta eli reimari, joka väriensä ja hattunsa perusteella osoittaa, miltä puolelta se on ohitettava. Periaate on, että matala on aina viitan nimen mukaisella puolella. Esimerkiksi itäviitan voi tämän mukaisesti ohittaa turvallisesti lännenpuolelta, matala on sen itäpuolella. Sama pätee länsi, - etelä – ja pohjoisviittaan.

Poikkeus tähän sääntöön on ristiviitta. Sen voi sivuuttaa kummalta puolelta tahansa, ei kuitenkaan liian läheltä, sillä kari on suoraan sen alapuolella. viivat on helppo tunnistaa hattunsa perusteella, mutta ne on hyvä tuntea myös pelkkinä »keppeinä» ilman hattuaan. Saaristoväylillä havaitut usein puuttuvat, eikä ole niinkään harvinaista, että merkiksi tukkilautta on ohi kulkiessaan repinyt hatun irti ja vienyt sen mennessään.

TUTUSTU KARTTAAN Tärkeä tekijä on hyvä paikantuntemus. Moni tuntee omat käyttö- ja kulkuvetensä ilman karttaakin, mutta vähäkin kauemmaksi lähdettäessä on merikartta jo tarpeen. Lisäksi merikartta kertoo tutuistakin vesistä paljon sellaista, mikä ei ole silmin havaittavissa. Siihen on merkitty väylät sekä vedenalaiset kivet ja kivikot, pohjan laatu, syvyydet, vedenalaiset kaapelit, hylyt sekä magneettiset häiriöalueet, joilla kompassi on käyttökelvoton. Vaikka veneily rajoittuisikin lähivesiin, on silti tarpeen tietää minkälaiset vedet avautuvat sen kaukaiseen niemenkärkeen takana, jossa ei vielä ole käynyt.

Ja esimerkiksi kesämökin seinällä merikartta on kuin koristeellinen taulu, jota katselemalla oppii
samalla uutta. Toinen kartta tarvitaan veneessä, sillä muistikuvat saattavat tärkeällä hetkellä pettää.

Ja kun sitten lähdetään siitä kaukaista niemenkärkeä tai luotoa tutkimaan. on kartta todella tarpeen. Saarten siluetit sulautuvat toisiinsa niin. että niitä on tavattoman vaikea tunnistaa. Näkyvyys saattaa yllättäen huonontua, ja suunnat voivat mennä tottumattomalta sekaisin. Mutta jos tietää sijaintinsa edes summittaisesti, on kartalta suhteellisen helppo löytää näköhavaintoja karttamerkkeihin. Karttaanhan on merkitty paljon paikkansa vertaamalla silminnähtäviä maamerkkejä: viittoja, linjatauluja, loistoja, majakoita kummeleita, kirkontorneja, korkeita savupiippuja jne.

Merikarttoja on saatavissa kaikista merialueista ja suurimmista sisävesialueista. Niitä myyvät hyvin varustetut kirjakaupat kohtuuhintaan. Kirjakaupasta saat maksutta myös painetun esitteen, jossa on merikartan kartta merkkien selitykset.

MUISTA VÄISTAMISSÄÄNNÖT
Merellä on oikeanpuoleinen liikenne kuten maanneillakin. Vastaantulevat veneet väistävät toisiaan muuttamalla
suuntaansa oikealle. Samoin oikealta tulevalla on vesilläkin etuajo-oikeus, se on siis »oikeassa» Lisäksi saavuttava vene on aina väistämisvelvollinen. Hidas perämoottori-vene saa kaikessa rauhassa jalkaa matkaansa entiseen suuntaan, vaikka takaa lähestyisikin tuhatta ja sataa kiitävä huvijahti.

Vauhtihirmun täytyy väistää. Maantien säännöistä poiketen se saa väistää kummalta puolelta tahansa. Selvää on, että
vilkkaassa väylässä, jossa on myös vastaantulijoita, on parasta ohittaa oikealta. Moottorivene, myös perämoottorilla
kulkeva °kauppakassi», väistää aina purjevenettä, vaikka tuo purjevene olisikin vain optimisijoilla. Tämä sääntö johtuu siitä, että purjeveneen ohjailu on paljon vaikeampaa, ovathan sen suunta ja nopeus riippuvaisia tuulesta.

Väistöliikkeet ovat tehtävä riittävän ajoissa ja niin selvästi, että toinen veneilijä voi ne havaita. Väistettäessä on myös
syytä jättää oman ja väistettävän veneen väliin reilusti tilaa, ettei yllätyksiä pääse syntymään. Koskaan ei pidä ajaa toisen Keulan editse, sillä nopeuksia on vaikea arvioida, ja onnettomuusriski on tuossa tilanteessa suuri. Hyviin tapoihin
kuuluu, että huvikseen veneilevä väistää aina ammatti-maista vesilläliikkujaa, esim. kalastusalusta tai rahtilaivaa. Kapeassa väylässä on pienveneen pysyteltävä väylän reunassa ja tehtävä tilaa niille isommille aluksille, jotka pystyvät liikkumaan vain keskiväylällä.

Tässä eräitä tärkeimmistä vesiteiden säännöistä. Niistä riippumatta on jokaisen veneilijän tietenkin tehtävä kaikkensa
yhteentörmäyksen estämiseksi, vaikka toinen vene toimisikin sääntöjen vastaisesti. Silloin ei kannata härkäpäisesti pitää kiinni siitä, että on oikeassa. Tärkeintä on estää onnettomuus. Meriteiden säännöt eli -asetus yhtyeentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä» on julkaistu täydellisenä useissa veneilyoppaissa. Lisaksi se on saatavissa Pienen lakisarjan julkaisuna omana vihkosenaan. Monet työväen- ja kansalaisopistot järjestävät kursseja, joilla navigaatiotietojen ohella opetellaan naitakin saantoja. Kurssin ja tentin suorittanut saa saaristolaivurin tai rannikkolaivurin hienolta kalskahtavan tittelin ja kipparinlakkiinsa komean kokardin.

Hannu Säilä