| Merten salaisuudet 1976 nro: 23 | |||
| Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon | |||
| Vetten päällä siipien varassa | |||
Kantosiipialus kulkee vedenpinnan yläpuolella vähentääkseen veden vastusta. Liikkeelle lähdettäessä tämän aluksen runko on osaksi vedessä, kuten on tavanomaisten alusten runko. Hiljaisessa vauhdissa se vielä pysyy veden alla. Vauhdin lisääntyessä aluksen vedenalaiset tasot noustavat rungon irti vedestä. Tasot toimivat jokseenkin samaan tapaan kuin lentokoneen siivet. Kantotason ylä- ja alapuolella vallitsee erisuuruinen paine, ja nopeassa vauhdissa tämä paine-ero kohottaa ilmaan sekä tason että itse aluksen. Liikevoimansa kantosiipialus saa vedenalaisesta potkurista. Kantotasoja on yleensä kahta tyyppiä, kokonaan vedenalaisia ja pinnan yläpuolelle nousevia. Vedenalaiset tasot on varustettu siivekkein, joita automaattiohjaus jatkuvasti säätelee niin, että syväys pysyy oikeana aallokon voimakkuuteen nähden. Pinnan yläpuolelle nousevat kantotasot kiinnittyvät runkoon v- tai u-kirjaimen muotoisin kannakkein, jotka lisäävät aluksen tasapainoa. |
|||
| Näiden ansiosta matkanteko käy hyvin vakaasti,
ellei aallokko ole kovin korkea. Kantosiipialuksia
käytetään matkustajaliikenteessä monilla
maailman vesillä. Merellisten kaupunkien, kuten
New Yorkin ja Vancouverin, monet asukkaat
tekevät työmatkansa kantosiipialuksella. Sisilian ja
Italian mantereen tai Floridan ja Bahamansaarten
väliunen matka sujuu tällaisella aluksella nopeasti.
Vaikka kantosiipialuksella on monia etuja tavallisiin verrattuna, niitä ei käytetä kovin laajasti. Tasot joutuvat nopeassa vauhdissa kovalle rasitukselle, ja jos aluksen rakennetaan suuremmiksi, niistä tulee niin painavia, että energian kulutus kasvaa kohtuuttomaksi.
Suosittu huviajelu. Kuvan kantosiipialus liikennöi Kalifornian Meksikonlahden vesillä lähellä San Diegon merieläin tarhaa. Aluksen nopeus voi kohota 50 kilometriin tunnissa. |
|||
| ©2014 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen |