| Merten salaisuudet 1976 nro: 23 | |||
| Kotisivuille / Merten salaisuudet lehden arkistoon | |||
| Tonnikalan anatomia | |||
Tonnikala on yksi maailman nopeimmista kaloista. Sillä on virtaviivainen ruumis, tehokkaan muotoinen pyrstöevä, vahviste pyrstöntyvessä, voimakkaat lihakset sekä aineenvaihdunta, joka tuottaa tarpeeksi energiaa vihaan liikkumiseen. Laboratoriomittauksissa on todettu, että tärkein tonnikalan tehokkuutta rajoittava tekijä on sen kidusten saaman happimäärän vähyys. Vesi sisältää yhtä tilavuusyksikköä kohden 25 kertaa vähemmän happea kuin ilma. Tonnikalan suu on suhteellisen pieni, jotta kitka jäisi mahdollisimman alhaiseksi. Kalan sisäänsä pumppaama vesimäärä on suhteessa sen uintinopeuteen. Tämä selittää, miksi tonnikala on tuomittu ikuiseksi vaeltajaksi. Sillä on kahden tyyppistä lihaskudosta, joita säätelemällä kala voi muuttaa »vaihdetta». |
|||
A/Poikkileikkaus. Kuva esittää tonnikalan punaisten ja valkoisten lihaskudosten sijaintia. Punainen lihaskudos todennäköisesti antaa energiaa alhaiseen uintinopeuteen, valkoinen B/Sivukuva. Lihassyykimput eli myomeerit kehittävät kalaa liikkuvan työntövoiman. C/Voimakkaat lihakset. Antavat runsaasti työntövoimaa pyrstöön ja takaruumiiseen. Uinnin aikana kaksi kolmannesta kalan ruumiista pysyy liikkumattomana. Takaruumis heilahtaa puolelta D/Tukirangan lisävahvike. Luinen »köli» jäykistää pyrstön ja estää sitä taipumasta. Samalla se auttaa jänteitä liikuttamaan pyrstöä edestakaisin. Kölin ympärille jännittyessään jänteet kiristävät pyrstöä tehokkaammin, koska voima siirtyy isommassa kulmassa. Luisen kölin lisäksi tonnikalalla on lihaksinen köli, joka halkoo tasaisesti vettä pyrstön liikkuessa puolelta toiselle. |
|||
| ©2014 Merten Salaisuudet Jacques-Yves Cousteau Editio Service S.A. 1976 Oy Concert Hall Society Ab Taitto: ja web julkaisu: Jari Saarinen |