Soittajan Tyttö

Tarinan on kirjoittanut:Jonés

Tarina alkoi siitä, kun kohtaan kauniin musiikkia soittavan ja laulavan lasten opettajan. Ja jatkuu Jatko-osassa, mitä tapahtui aamulla, miten treenit menivät ja mitä sen jälkeen tapahtuukaan...

Pörröinen pää kylpytakissa kurkisti makuuhuoneen ovesta.

- Huomenta!
Haukottelin ja vedin paitaa päälle.
Huomenta!
- Kahvi on juuri valmista. Et kai ole jonnekin lähdössä? Kysyi, Jenni.

- Alakerran studioon ajattelin mennä, mutta voihan se hetkisen odottaa.

Menimme keittiöön. Jenni oli loihtinut pöydälle ainakin viiden tähden aamiaisen niistä vähistä rippeistä, mitä sattui olemaan. Hymy kävi Jennin suupielessä, Kuin odottaen kommenttia.

- Oh... Aloitin. En tiedä mistä aloittaa, mutta näyttää siltä, etten ole tavannut koskaan kaltaistasi tyttöä. Sä olet jokaisella tavalla lahjakas. Musiikki laulu... Eikä eilen sängyssäkään ollut moitittavaa. - ja nyt aamiainen. Jos osaisin, kirjoittaisin sinusta laulun. Mutta sanavarastoni on tällä hetkellä hieman lukossa.

Jenni vain katseli minua ja, ilman sen kummempia selittelyittä, suikkasi poskelleni suukon. Tämä ujo Tyttö todellakin osaa yllättää. Pienet punertavat läikät paloivat hänen poskillaan. Hän oli kai sanaton kehuista, mutta ei sen väliä - juuri nyt ei sanoja tarvittu.

Söimme aamiaista ja joimme kahvia. Oli kuin maailmassa ei olisi ollut muuta kuin minä ja Jenni. Sieluni soitti gonga-rumpua. Se, että olen löytänyt jotain näin erityistä, ei voi olla vaan sattumaa, ajattelin.

Heti kun selviän studiolle, laitan rumpalille viestin ja kiitän häntä hyvästä vihjeestä. Sitten kuin räks - ajatukseni katkesivat.

Jenni sai äänensä kuuluviin ja alkoi hyräillä rakkausballadia. En voinut olla katsomatta noihin silmiin, mitkä viestivät enemmän kuin tuhat kuvakirjaa yhteensä. Sieluparka on varmaankin kokenut elämänsä käännekohdan.

Jenni varmaankin koki saman, kun hän hyräilee rakkausballadia. Tunnen sen vain etäisesti, mutta se tekee suuren vaikutuksen.
Miten on, Tuletko kanssani alas? Pitäisi opetella soittaa yksi duetto, mutta muita ei ole vielä kuulunut. Kello on jo kymmenen.

- Onko? hitsi myöhästyn töistä! Jenni alkoi panikoida.
- Rauhoituhan vähän, tänään on lauantai.
Et kai viikonloppuisin ole töissä kerholla?

- Ai joo... Jenni sanoi ja istahti tuolille. - Mä hetkisen jo luulin, että tänään on perjantai.
- Sulla taitaa mennä lujaa, sanoin.

- En mä yleinsä näin sekoile. En tie mikä mulla on. On vaan niin ihmeen kevyt olo.
- Tunne on molemminpuolinen, sanoin. Luulen, että meille on tapahtunut jotain.
- Kenties huumattu?
- Ei, jos ei sielun tunne petä.
- Tarkoitat... mäkin tunnen sen. Mä haluan rakastaa sinua.

Viimeiset sanat tulivat oudon käheästi, ja punaiset täplät syvenivät Jennin kasvoilla.
- Minäkin tunsin jo eilen, kun näin sinut kerholla, että tämä täytyy olla elämäni käännekohta. En osannut sulle eilen ilmaista, mitä todella tunsin, kun se kerhon emäntä pyöri jaloissa. Mutta sain tilaisuuden sanoa sinulle jotain, mitä luulen ettei tämä emäntä tajunnut, kun pyysi esittämään Elvistä.
Ei se ollut sattumaa, että lauloin tunteista... tai rakkaudesta.
- Minä käsitin sen, Jenni sanoi. Minusta tuntui, että en kyennyt hillitsemään itseäni, ellei se emäntä olisi ollut siellä. En olisi kaihtanut keinoja näyttää tunteitani. Mutta sitten veitkin lounaalle. Pelkäsin etten ole tarpeeksi hyvä... Koska tahdon sinua nyt.

- En karkaa. Paitsi ehkä alakertaan studioon. Mutta sinä voit tulla kanssani. Eikä sun tarvitse esittää mitään muuta kuin tunnet. Jätkät saa itse nähdä ja tajuta tilanteemme, jahka he saapuvat.
Mutta nyt, jos et laita pahaksesi, Kiitän sinua hyvästä aamupalasta ja pyydän, että odotat ihan rauhassa. Ajattelin käydä pikasuihkussa. - Haisen vissiin karmealta tuskaisen toissayön ja eilisen jälkeen.

- Et minusta... Mutta käydäänkö yhdessä? Minäkin kaipaisin suihkua.
- Sopii, kunhan et vain laula suihkussa. Hehe..
- Hah... Olipa hauskaa. En mä juuri koskaan laula suihkussa, mutta muuten kyllä. Harjoittelen joskus uusia lastenlauluja, koska ainakin pojat pitävät kovin niistä peikkoaiheisista.

Suihku, mikä ei ollut vain "Suihku".
Hyväilimme toisiamme, ja oli tuskaa, etten alkanut jo suihkussa harrastaa seksiä.

Suihkun jälkeen, kun kuivasin itseäni, ei mennyt kauaa, kun tytön silmät iskeytyivät jalkoväliini - ja kuin naps. Salama taivaalta iski; Jenni kimppuuni, eikä hellyyden osoituksista tullut hetkeen loppua.
Mieleni olisi tehnyt huutaa mieleeni tullutta laulua; "Virve rostin - Sata salamaa..."

Niin kiihkeästi Jenni ratsasti kulli sisässään. Olin kun hätää kärsimässä. Jennin pano oli kaikkea muutakin mitä olin odottanut. Jenni oli kuin "naaras tiikeri" Kynsillä riisti rintakehääni ja karjui. Silmistä sinkoili kipunoita. Siltä se ainakin tuntui. Vihdoin vaihdettiin asentoa, Minä sukelsin hänen kuuman pillunsa kimppuun munineni ja aloin survoa. Kauaa ei kestäisi menoa, niin ihana puristus oli ja palleissa jo pakotti, mutta jatkoin vielä. Sitten kuin yhteisestä sopimuksesta se tapahtui. Molemmat saimme yhtä aikaa. Jenni oli ihan hikinen, samoin myös minä.

- Olet ihana, Jenni sanoi. Olen aina halunnut juuri sinua.
- Mistä tiedät, kun vasta eilen tavattiin.

Höpsö, sä et muista. Mä kävin jokin aika sitten teidän keikalla Klubilla. Olin joo hiukan kännissä, Mutta muistan, kun sä soitit mulle The Rasmusta.

- Ai joo! tyttö eturivistä, Muistelin. Mutta eihän sulla ole mustaa tukkaa?
- Ei ole. Käytän joskus baareissa peruukkia. Ei kivaa, jos lastenopettaja hilluu kännissä baareissa.
- Niin, ei kai... mutta ei kai vanhemmat niissä käy?
- Nehän siellä ravaa, kun saa pikkunappulat suvun hoitoon. Olen nähnyt montakin tuttua vanhempia. Onneksi he eivät ole tunnistanut minua.
- No onneksi.

Vaihdoin aihetta.
Vieläköhän pannuun jäi kahvia?
- Jäi, mutta se varmaan jo kylmää. Sillä sammutin sen, kun mentiin suihkuun. Sori!
- Mitä sori? ei siinä mitään väärää ollut. Mä keitän uudet kahvit, ja sillä aikaa, kun se valuu, käyn huuhtomassa hiet. Sitten voitaisi suuntaa alakertaan.
Kello oli jo puoli kaksitoista.

Studion puolella lähetin vaihvihkaa terkstiviestin rumpalille:
- Täysosuma kerholla. Treenit tunnin kuluttua. Kaikki koolle, koelaulut.
Vastaus tuli melkein saman tien:
- Kuulostaa siltä, ettet olekaan pettynyt. Toivottavasti saadaan muutakin kun silmänruokaa.
Vastasin:
- Kyllä mimmi osaa. Ja silmänruuan saatte unohtaa - se pokas mut.
Vastaus tuli:
- Helkutin pukki. :) Nähdään treeneissä.
Enää en vastannut.

- No niin, äänitettäisiinkö pieni insertti? Haluatko koittaa fonia tai vaikkapa bassoa.
- En mä osaa soittaa muuta kun kitaraa.
- Ei foni niin vaikea ole. pitää vaan puhaltaa tasaisesti, Kuin puhaltaisit kuumaa kahvia. pidät suukappaleen suussa etkä pure sitä, Ja asettat sormet noille painikkeille. muistat vaan vetää sopivassa kohdin henkeä. Se vaatii harjoittelua, mutta uskon että pääset siihen kyllä kiinni.
- Aloitetaanko helposta? Puhalla Pink Panther - teeman fonisoolo. Mä annan kitaralla komppia.

Tyttö yritti parhaansa. Enpä ole ennen ensikertalaiselta nähnyt yhtä hyvää yritystä. Nuotit meni sekaisin, C ja F vaihtuivat keskenään, ja pitkissä puhalluksissa ääni hiipui.

- Ei tästä tuu mitään, tyttö tuskaili. Mä en pysy tällä torvella nuotissa.
- Rauhoitu, hyvinhän se meni. Moni ensikertalainen ei ole edes saa ääntä ulos. Minusta sä soitit jo nyt hyvin. Harjoitelemalla sä opit varmasti.
- Voin järjestää sulle klassisen soiton opettajan, jos haluat. Mulla on myös tuolla huilu, jos sitä haluat kokeilla.
- Ei, mä enää menee soitin vaan pilalle. En mä osaa.
- Huilussa on vain se tärkeää että Puhallat vaan tasaisesti. Pilli vie ja sinä myötäät. Foni on ehkä vähän helpompi. Mutta koile bassoa. - se voisi sopia sulle, kun tykkäät kitarasta.

Tyttö oli kuin luotu bassolle. Hän soitti sitä jopa paremmin kuin kitaraa.
- No miltä tuntuu.?
- Tää on paljon luontevampi. Uskon, että pystyn soittaa tällä. Kitara on silti se, mitä eniten tykkään.

- Oletko koskaan soittanut syntikkaa?
- Mikä se on? Joku torvi taas?

- Syntetisaattori. Käytännössä moderni sähköurku. Siinä on eri soitin ääniä. - Sieltä saa vaikka alttoviulun ulos. Sillä voi soittaa yksin koko orkesterin.
- Kukaan ei pelkän kuuntelun perusteella tiedä, että onko se syntikalla soitettu vai oikean orkesterin.

- Olen joskus kokeillut sähköpianoa, mutta en oikein tykännyt. Liian kova sointi, ja en saanut sillä oikein mitään aikaan.
- Älä huoli, mä opetan. Tämä on paljon helpompaa kuin uskoit.
- Katso: tästä valitaan 4 kertaiset kirkonurut, tuosta lisätään alttoviulu ja vielä, poikkihuilu. Näin.
- Nyt soitat vaikka valssia, ja laite tallentaa sen muistiin. Sitten voidaan lisätä muita soittimia ja kone yhdistää kaiken.
- Kokeillaan harjoitukseksi. Mitä valsseja osaat?

- No "Metsäkukkia" ainakin.
- Hyvä! Mä annan kitaralla taustatukea. Ala soittaa Ihan normaalisti - Mä hoidan lopun.

Tyttö alkoi soittaa - ihan puhtaasti - ja minä annoin kitaralla taustakomppia. Enkä voinut olla laulamatta kappaletta.

"Metsään on tullut jo syys, Lohduton yön hämäryys
Vain hongat huokaillessaan, Suojaavat kukkia maan.

Hongiston suojaan on jäänehet pienoiset
Metsäorvokit nuo syksy unhoitti laasta pois.

Yksinäin allapäin saavun kukkien luo, Poimin ne armaallein, anteeksi saan
Tien onnelaan tunnen taas löytänein

Niin kesä saapuu jo uus, Kukkien uus ihanuus
Metsässä puut vihannoi, Sunnuntain hääkellot soi.

Vierelläin ohjaan näin kirkkohon morsion, Metsäkukkia on hällä morsiuskimpussaan

Hymyillen tietäen katseet yhtyvät nyt, Vain me tunnemme sen
On matkan pää liittomme tää syy metsäkukkien."

Kappale loppui, Ja tyttö oli äimänä.

- Osaatko tän valssin ulkoa? Mä luulin että tein keikoilla soitetaan vain rockia.
- Periaatteessa soitetaan, mutta mä haluan aina välillä vetää jonkun hitaamman väliin. Porukat tykkää välillä tanssiakin, vaikkei me olla varsinainen tanssibändi. Ja mitä tulee "metsäkukkiin" - osaan sanat ja melodian. Se on yksi toinen suosikeistani.

- No mikä on se toinen? tyttö uteli.
- Sepä onkin salaisuus. Saat 5 pistettä, jos arvaat, heitin leikilläni.
Saat vihjeet:

1. Tunnettu suomalainen muusikko ja lauluntekijä, nyttemmin jo kuollut mutta soitti aikanaan ikivihreitä.
2. Loistaa öisin taivaalla.
3. Naisilla riippuu korvissa.

Nämä vihjeet kun yhdistät, saatat saada osuman. :) Heitin leikillisesti.

Tyttö raapi päätään ja mietti.
- Hm... Rautavaara? Ei... Se oli elokuvissa.
- Hm... Hetkinen...
- Hoo! Olavi Virta ja Hopeinen kuu.
- Kyllä, sä arvasit. Täydet pisteet.

Ulkoa kuului kolinaa, ja kännykkä soi.

- Jätkät on tulossa treeniin. Ovi on auki, tulkaa suoraan alas - me tässä vähän lämmiteltiin.
- Mitäs, täällähän tuttuja naamoja, vitsaili rumpali.
- Terveisiä muuten Ritulta. Ei päässyt viimekeikalle, kun piti junnua vahtia. Ei se saanut siskon tyttöä kiinni.

No niin, jätkät! tässä on Jenni. Rumpali jo tunteekin. Nappulakerhon opettaja - vai millaisen tittelin antaisin. Bändimme uusin jäsen.

Jenni punastui alkoi jo ujostelella.

Mä nyt tässä bändistä tiedä... oon vain jotain tuhertanut...
Hän laski kitaran äkkiä käsistään, kuin se olisi alkanut polttaa.

- No kuunnellaankos aluksi äskeinen pieni soitto, mitä saatiin aikaan.
- Kas Tässä.

Painoin pianon nappia, Ja "metsäkukkia" alkoi soida. Urut, viulu ja muut soitimet, ja päälle kitarakomppi. Jenni katseli ihmeissään.

- Mä vaan näpyttelin tota pianoa...
- Juuri niin kunsanoin: tämä vehje tekee sen, mitä pyydät. Katso - lisätään rumpukomppi... ja taustalle sinfoniaorkesteri... ja kuoro.
- Katsopa nyt.

Tyttö oli kuin puulla päähän lyöty, kun lisätyt elementit lähtivät soimaan.

- Mitenkä toi kone voi tehdä kaiken?
- Koska soitto tallennettu muistiin. Tähän saa useita raitoja, ja niitä voi muokata ihan miten haluaa. Enää ei tarvitse muuta tehdä kuin vaikkapa laulaa. Näin helpottaa, ei tarvitse kallista orkesteria. Jos haluaa tehdä vaikkapa demon.

- Mä enää tiedä mistään mitään... Jenni sanoi ja pyöritteli päätään.
- Se on semmoista musiikin kanssa semmoista, tuumasi rumpali. Kaikkia ei tarvitse soittaa itse, vaikka osaisikin.
- Tämä on sen verta laadukas syntikka, että siitä löytyy kaikki perussoittimet. - Sellot ja bassot, sekä kontrabasso. Lisäksi myös trumpetit ja paljon muuta.

- No mitäs piditte? Kysyin.
- Onhan tytössä ainesta, kaikki sanoivat.

- Kuunnelkaas tämä.
Laitoin tietokoneelta soimaan, jossa oli Pink Panther -teema.

Jätkät katsoi vuoroin minua ja vuoroin Jenniä.
- Väitätkö, että tuo Kissa soitti ekaa kertaa fonia? Rumpali kysyi.
- Joo niin se väittää. No miten on?

- Joo... en oo ennen soittanut.
- Miten muuten tämä päätyi äänitetyksi? en näe missään mikrofoneja.

- Et tietenkään. Ne on ton seinälevyn sisällä. Estää kaikuja ja tallentaa mitä soittaa puhtaasti.

- No mutta mitenkäs, otetaanko pienet treenit? huomenna olisi taas keikka. Nikkasin jätkille silmää - sillä pieni huijaus kävi mielessä. Kaivoin ison pahvilaatikon nurkasta, missä oli läjäpäin nuotteja.

- Kun opit nämä ulkoa, ollaan lähempänä totuutta! Heitin tytölle.
- Millä hitolla nää kaikki oppii ulkoa näin äkkiä? Te ootte treenannut vuosia.

Tyttö oli melkein itkuun purskahtamassa. kävelin hänen luokseen ja ohjasin hänet tuoliin.
- Älä heti panikoi Ohjelmisto on laaja, mutta aikaa on.
- Seuraava keikka on 12 tuntia.

- Mitä?! Ei mun ääni kestä sitä!
- Ei minunkaan. Siksi meillä on kaksi laulajaa - että voi tauottaa. Iskin vaivihkaa silmää, todellisuudessa keikka oli muutaman tunnin mittainen.

Tyttö alkoi änkyttää, kun tajusi että kaikki tuijottivat häntä.
- En mä oikein tiedä... en osaa kun lastenlauluja...

- Rauhoitu. Pidetään hauskaa ja soitetaas pieni insertti.
- Ota sä tämä kitara. Mä soitan Fonilla. Rumpali - rummut. Taisto - Piano. Kari - toinen kitara. Josse - Basso.

- No niin, soitetaan sitten Dallapé: "Kaksi kitaraa". ja jatketaan sitten "Paratiisilla" (Rauli Badding Somerjoki), jonka jälkeen voitaisiin soittaa Reijo Taipaleen "Satumaa". Ja jotakin rauhallista vielä.

Aloitettiin soitto, ja Kertosäkeessä Tytön kohdalla kitarassa oli pikkaisen liian voimakas soundi, joten keskeytettiin ja säädin kitaraa. Otetaan uudelleen. Nyt alko sujua, ja sain oman sooloni sopimaan hyvin. Kappaleiden välissä heitin:

- Josse, Älä yhtään kuolaa siellä, Tämä namipala on varattu.

Kuului matalaa basson murahtelua, kuin karhu olisi murissut. Rumpali teki Merkitsevän soolon, ja toinen kitaristi rupesi vetämään mielenosoituksella häävalssia.

- No niin jätkät. Pelleilyt kuriin nyt!
- Haluatko laulaa Somerjokea? Kysyin tytöltä.
- Ei mulla ole tarpeeksi kantava ääni.
- No mä laulan sitten.

Aloitin laulun hiukan rauhallisemmin mutta mystisesti ja muutin hiukan sanoja. Katsellen tyttöä soiton lomassa silmiin.

"Kun mä sut kohtasin, oli ilta ihanainen
Linnutkin lauloivat ja kimmlti taivaalla kuu
Sä sanoit menkäämme maalle meidän landelle
Mietin nyt juttu tää voisi onnistuu
Perille kun me saavuttiin kukat siellä kukkii tuoksuivat niin
Merikin vaahtosi kuin olut kuohuaa
Heti rantaan me kuljettiin, liiat kuteet me riisuttiin
Oli tunnelma niin huumaavaa
Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
Tämän maailmani, pallon valtavan
Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee
Kun sun vierelläsi näin olla saan

Varret me yhteen kiedottiin, hiekka tarttui meidän varpaisiin
Meren kiihkeään rytmiin kun me jo vaivuttiin
Pientä huulta heitit kai, suoraan suusta suuhun vain
Näistä aikuiset puhuu kuiskuttain
Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
Tämän maailmani, pallon valtavan
Mutta enhän sit tee, pieni hetki riittänee
Kun sun vierelläsi näin olla saan..."

Kappale loppui. Jenni alkoi taas punastella, mutta ei ihan niin voimakkaasti kuin aiemmin.

- Teidänhän piti soittaa rockia?
- Mä luulin, että soitatte vain rockia.
- Yllätys, yllätys.

- Ei me olla tanssibändi, mutta ei soiteta pelkkää rockia, kuten jo sulle kerroin aiemmin. Me soitetaan Iskelmää aika paljon, Joskus rakkauslauluja ja sitten rockia.
- Haluatko kuulla jonkin rock kappaleen?
- No mitenkä olisi Hurriganesin: ”Get On”?

- Sopiihan se, Mutta instrumentaalina - en kyllä ala tuota laulaa.
- Muuta?

- Popeda, "Kuuma kesä"?
- Sekin käy. Siitä voitaisi kertosäkeessä muuttaa Bäddingin "Paratiisiin".

Porukat soitti ja itsekin, Hiki virtasi.
Treenit olivat ohi. Kaikki alkoi pikkuhiljaa vetäytyä.

- Rumpali, Katso ettei poruka ryyppää liikaa.
- Ylihuomenna on keikka Tavastialla.
- Onko wolkkari jo korjattu? (vanha kleimbussi)

- On se. Napista käyntiin, ja vaihdoin vaihdelaatikonkin.
- Eiköhän sillä perille päästä.
- Mimmikö pannaan kuskiksi?

Tyttö katteli hetkisen mua.

- Hei nyt, Ei mulla ole korttia.
- Se oli herja, Rumpalikin naureskeli ja kävi taputtamassa järkyttynyttä Jenniä olkapäälle.

- Ei sun tarvi ajaa, Mä hoidan sen.
- Sen sijaan opettele muutama Rock-piisien komppia muistiisi.
- Kerrotko sä? Rumpali kysyi?

- Joo, on kai se pakko.
- Mut ylihuomenna sitten Täällä viiden aikaan.

Ja niin rumpali häipyi.
- Tulipas treenit, tuumin.

- No, nyt voin kai kertoa totuuden. Ei meidän keikat oo kun kaksituntisia, eikä sun tarvi opetella tuta laatikkoo ulkoa, ne on vain rekvisiittaa. Mitä tulee oikeesti musiikkiin, me soitetaan välillä iskelmää, rockia ja vaikka tangoja jos halutaan, ihan laidasta laitaan.

- Mitä muuta vielä olet huijannut mua? tyttö kysyi Hieman äkäisenä.
- Älähän nyt, tyynnyttelin. Kaikki todellakin on kerrottu. Haluttiin vain ekakertalaista juksata. Tervetuloa meidän bändiin. Kuten huomaat, jätkät hyväksy sinut. Basisti tosin jo kuolasi, jos et huomannut.

- Huomasin mä. Mutta ei se yhtä tyylikäs kuin sä. Mites muuten se Somerjoki, jota lainasit? kai sä jotain taas halusit sanoa.?
- Kyllä ja arvaat varmaan mitä. Sanoin Jennille.

Hakeuduimme yläkertaan Ja raittiiseen ilmaan.
- Ei yhtä tunkkainen ilma, aloitin.

En ehtinyt sanoa muuta, kun tyttö oli kimpussani ja suudelmat polttivat kuin tuli. Henkeä en meinannut saada. Jenni jatkoi pakonomaista suuteluaan ja minä annoin sen tapahtua. Annoin omasta puolestani takaisin. Siitä hiljalleen aloimme suudelmien lomassa riisua toisiamme. Jennin tiukka Napapaita ja kireät farkut kiihottivat minua. Jenni oli kuin tulta, enkä muuta enää osaa sanoa kun päädyimme sänkyyn. Heitin verkkarit ja kuluneen puseron lattialle ja bokserit perään.

Kumpainenkin oli ilkosillaan jälleen. Aloin nuolemaan Jennin jo turvonneita nänninpäitä, pyörittelin niitä kielelläni Jenni voihki jo nautinnosta...
Jatkoin suutelin rintakehää, sivelin nänninpäitä sormenpäilläni ja sitten puristelin rintoja kevyesti. Jenni kiemurteli jo kiihkosta. Suutelin napaa, siirtyen alemmas. Kohden häpyä, Annoin sille intohimoisen suudelman. Jennin suusta purkautui nautinnon huokaus. Hiljalleen aloitin nuolemisen ja jatkoin sitä hetkisen. Tyttö voihki ja sai orgasmin.

Hitaasti nousin ja kuivaillen kasvojani hiestä. Suutelin Jenniä kiihkeästi huulille.

- Olet mahtava! hän kähisi korvaani.
- Mä en saa susta kyllin, jatkoi hän.

Ja niin aloitin yhdynnän. Pumppasin vaakamamboa kunnes vaihdettiin. Kävin makuulle sänkyyn, sen jouset valittivat yhdynnän tahdissa. Jenni istui päälläni seiväs tiukasti sisällään ja pumppasi.
Tätä tuskin kauaa mies voi kestää, puristus tuntui voimakkaalta ja huohotukset ja nautinnon kiljahdukset lisäsivät kiihoitustani, entisestään.
Ajankulu oli sivuseikka. En tiedä oliko kulunut viisi vai viisitoista minuuttia, mutta tahti kiihtyi...
Yritin myötäillä parhaani mukaan. Kunnes loppuhuipennus alkoi jo tuntua.

Kähisin, multa tulee ihan kohta. Anna tulla, Mä saan jusiiin huohotti Jenni ja kiljaisi voimakkaasti ja sitten se tapahtui.
Puristus ja imu oli niin voimakas, että laukesin. Spermaa pulppusi, emmekä voineet himoillemme mitään.

Jenni oli aivan jotain muuta kuin pelkkä lasten opettaja...
Seuraavaksi heräsin ja katsoin puhelimen kelloa:
Se oli jo puoli kahdeksan illalla. Olimme nukkuneet muutamia tunteja, ja Ruusunen nukkui vieressäni erittäin tyytyväisenä, eikä itsellänikään ollut asiassa huomautettavaa...

tarinan 1 osa täältä

Takaisin Sisällysluetteloon