RMS Titanic

Matkustajat

Titanicia on aina pidetty 1900-luvun alun länsimaisen yhteiskunnan pienoismallina, mikä se kaikin tavoin olikin. Jako kolmeen luokkaan ilmeni laivalla erittäin vahvana, siitä ei päästä mihinkään. Kun Titanic rakennettiin, oli tällainen ihmisten luokittelu vielä tuiki tavallista - seurapiirikerma eli omaa elämäänsä, miehet olivat naisiin verrattuna korkeammassa asemassa, ja siirtolaisia arvostettiin lähinnä heidän työkykynsä perusteella.

Kuten arvata saattaa, olivat tunnelmat ja tekemiset kaikissa kolmessa luokassa kovin erilaisia. Kolmannen luokan matkustajilta puuttuivat ylelliset kristallikruunut ja yksityiset kävelykannet, mutta loppujen lopuksi sillä ei tainnut olla heille suurtakaan merkitystä, olihan heillä kuitenkin hyvää ruokaa ja punkat, joissa nukkua. Loppujen lopuksi siirtolaiset saapuivat Amerikkaan aivan samaan aikaan kuin ensimmäisen luokan ihmisetkin, ja vain sillä oli jotakin väliä. Siirtolaisilla oli vapautta, joita jotkut rikkaiksi syntyneet eivät voineet koskaan saada: kukaan ei valvonut tarkasti heidän liikkeitään tai käyttäytymistään, koskaan ei ollut olemassa vaaraa, että he joutuisivat epämiellyttävien huhujen kohteeksi. He osasivat ottaa ilon irti elämän pienistä mukavuuksista. Monille matka Titanicilla oli unelmien täyttymys, sillä siirtolaisille varatut hytit ja yleiset tilat olivat ennenkuulumattoman hyväkuntoisia ja tilavia: jopa heille Titanic oli uutta aikaisempiin aluksiin verrattuna.

Bessie alisonEnsi luokan matkustaja Bessie Allison lastensa Lorrainen ja Trevorin kanssa
Rothesin kreivitär
Ensi luokan matkustaja Rothesin kreivitär

Lawrence Beesley
Toisen luokan matkustaja Lawrence Beesley

 

Matkustaja luokat

Toisen luokan matkustajat saivat seurata laivan elämänmenoa kultaisella keskitiellä - jopa heidän kävelykantensa sijaitsi konkreettisesti yläluokan ja alaluokan välissä. Toisessa luokassa matkusti paljon mm. opettajia, kirkon työntekijöitä sekä ihmisiä, jotka olivat tehneet ankarasti työtä ja saavuttaneet siten oman turvatun toimeentulonsa. Heidän maailmansa oli kuin hieman karsitumpi versio ensimmäisen luokan elämästä.

Ensimmäisen luokan ihmisiä yhdisti ennen kaikkea varallisuus, mutta se, miten varallisuus oli heidän osakseen koitunut, vaihteli suuresti eri henkilöiden kesken: monet olivat pääjohtajia tai suuromistajia, jotkut olivat saaneet kaiken perintönä, toiset taas olivat kokeneet mielettömän onnenpotkun jonkun tietyn tapauksen yhteydessä (esim. suurten kultaryntäysten aikaan). Jotkut olivat nousseet suhteilla arvostettuun asemaan, toiset taas omasivat kadehdittavat sukujuuret. Titanicin neitsytmatkan tiedettiin muodostuvan yhdeksi vuoden suurista seurapiiritapauksista, ja ihmisiä nousi laivaan vain siksi, että he saattaisivat myöhemmin sanoa olleensa paikalla. Kullan ja jalokivien keskellä kohtasivat kauniit ja rohkeat, kaukana tavallisen kansan yläpuolella, omassa ylhäisessä yksinäisyydessään.

"Heidän (ensi luokan tiiviin seurapiirin ihmisten) keskuudessaan vallitsi aivan omalaatuinen toverihenki, jollaista en ollut pannut merkille aikaisemmilla matkoillani Atlantin yli. Kaikki ensi luokan matkustajat tuntuivat olevan niin erinomaisen hyviä tuttavia, ettei heistä kenelläkään ollut tarvetta alkaa tutkimaan matkustajalistaa. Kävelykannella ollessaan he olivat kuin samaa suurta seuraa." Rouva Harris Walter Lordin kirjassa "Titanicin kohtalonyö"

Titanicin tuhon jälkeen ei ihmisiä enää arvostettu niinkään heidän varallisuutensa vaan arvokkuutensa ja rohkeutensa mukaisesti: näin ovat asiat yhä tänä päivänäkin. White Star Linen pääjohtaja Bruce Ismay on hyvä esimerkki muutoksesta inhimillisempään suuntaan. Kun hänen kuultiin pelastuneen, selittivät lehdet ensin sen olleen ainoastaan sen ansiota, että jonkun oli täytynyt selviytyä kertomaan laivan tuhosta maailmalle, ja että Ismay oli noussut veneeseen suurenmoista rohkeutta osoittaen... näin vain siksi, että Ismay oli kuuluisa mies. Muutaman viikon kuluttua kohdeltiin häntä kuitenkin jo uskomattomana pelkurina, joka oli pelastanut itsensä ja antanut 1500 ihmisen hukkua laivansa mukana. Hänen varallisuudellaan tai asemallaan ei siinä vaiheessa ollut enää mitään merkitystä.

button3