Tähystyskoppi23.40 Horisonttiin oli alkanut ilmestyä hienoista usvaa, kun Titanic matkasi suorastaan luonnottoman tyynellä Atlantilla seuranaan vain tuhannet tähdet. Oli uuden kuun aika, joten kuuta ei ollut näkyvissä. Laivan nopeus oli 22 ja puoli solmua, ja oli laskettu, että sillä nopeudella alus kulkisi vielä 777 metriä (850 jaardia) eteenpäin ennen kuin pysähtyisi kokonaan, jos tarvetta pysähtymiseen tulisi. Titanicin sijainti oli noin 800 kilometriä Newfoundlandin kärjessä sijaitsevasta St. Johnista etelään. Kertoman mukaan pohjoisella Atlantilla oli tänä keväänä enemmän ajelehtivia jäävuoria kuin viimeiseen 50 vuoteen.
Kapteeni Smith oli vetäytynyt hyttiinsä hieman ennen kello puolta kymmentä illalla. Nyt komentosilta oli ensimmäisen perämiehen William Murdochin komennossa, ja hänen apunaan olivat junioriperämiehet Joseph Boxhall sekä James Moody. Murdochin ja Moodyn ollessa komentosillalla oli Boxhall parasta aikaa kierroksella laivan muissa osissa.
Ylhäällä tähystyskopissa olivat vuorossa Frederick Fleet ja Reginald Lee, jotka olivat jo totisesti saaneet tarpeekseen hyytävästä kylmyydestä ja malttoivat tuskin odottaa, että kello 24.00 - 4.00 vahdin miehet Hogg ja Evans saapuisivat vapauttamaan heidät. Tähyillessään merelle ilman kiikareita näki Fleet äkillisesti laivan keulan edessä valkoisen hahmon, joka oli "noin kahden pöydän kokoinen." Hän soitti saman tien tähystyskopin kelloa kolme kertaa ja otti sitten sisäpuhelimella yhteyden komentosillalle, missä nuori kuudes perämies Moody vastasi hänen soittoonsa. "Jäävuori, suoraan edessä!" Fleet huusi luuriin, ja luultavasti vasta tässä vaiheessa hänen kumppaninsa Lee käsitti, mikä oli niin äkillisesti saanut Fleetiin liikettä. "Kiitos," vastasi Moody saamaansa tietoon ja välitti sen saman tien eteenpäin perämies Murdochille. William Murdoch määräsi ruorin tiukasti tyyrpuuriin ja peruutuksen alkavaksi. Ruorissa ollut aliperämies Robert Hichens totteli saamaansa käskyä välittömästi samaan aikaan kun konehuoneessa moottorit pysäytettiin ja käynnistettiin sitten uudelleen peruutusasennossa. Jo ennen törmäystä Murdoch myöskin komensi vesitiiviit ovet suljettaviksi.
Valitettavasti Titanicilla ei ollut käytössään sitä 777 metrin matkaa, minkä se olisi pysähtyäkseen tarvinnut: etäisyys jäävuoreen oli suurimmillaan 457 metriä. Valkoinen möykky jysähti väistämättä laivan styrpurin- eli oikeanpuoleista kylkeä vasten ja repi sitä auki noin 10 sekunnin ajan: vettä pääsi samantien tunkeutumaan esteittä keulaosastoon, ykkösruumaan, kakkosruumaan, kolmosruumaan (missä postia ja matkatavaroita pidettiin), pannuhuoneeseen numero 6 sekä pannuhuoneeseen numero 5. Yhteensä tästä tulee kuusi vedenpitävää osastoa - Titanic luultavasti olisi kestänyt neljän tulvimisen. Ainoastaan kattilahuoneessa numero 5 tilanne saatiin pysymään jonkin aikaa hallinnassa, sillä repeämä kyljessä ei ulottunut kovinkaan pitkälle sen alueelle. Pumput hoitivat hommansa, ennen kuin vesi kipusi vesitiiviiden osastojen yläpuolelle ja painollaan romahdutti viitoshuoneen laipion.
Osumakohta oli noin 4 ja puoli metriä (15 jalkaa) kölin yläpuolella, ja yhteensä noin 76,2 metriä pitkä repeämä koostui kuudesta syvästä, erikokoisesta viillosta. Titanicin tuhoksi koitui nimenomaan repeämän pituus; kukaan ei ollut osannut kuvitella tilannetta, jossa keula saattaisi pettää useiden kymmenien metrien pituudelta. Keulaosastoissa majailleet miehistönjäsenet ja matkustajat saivat tylyn herätyksen, kun vettä alkoi tunkeutua heidän koijuihinsa ja koko laiva tärisi ilkeän kirskunan saattelemana. Yläkansilla osumaan puolestaan tuskin havaittiin laisinkaan; joillekin tapahtunut tuli myöhemmin täytenä yllätyksenä. documentti titanicista, dicovery chanell kanavalla. Hiljan saadut tutkimukset osoittavat ettei ainoastaan oikea kylki vaurioitunut, vaan myös kaksoispohja. Sukelluksia suoritettiin, ja etsittiin hylkyä ja sen osia. Lähiympäristöstä. Lopulta pystyttiin löytämään osia titanicin kaksoispohjasta ja revenneestä kölistä. Näin ollen tutkijat jotka documentissa esiintyivät, pystyivät varmuudella väittämään, että uppoamisen syyt ovat olleet puutteelliset.
Leipuri Walter Belford oli leipomassa sämpylöitä, kun törmäys tapahtui. Hän ei voinut olla havaitsematta osumaa, sillä jysäys lennätti pellillisen juuri uunista otettuja sämpylöitä pitkin lattiaa. Konehuoneissa levisi huhu, jonka mukaan laiva olisi ajanut karille Newfoundlandin rannikolla, eräs stuertti puolestaan oli täysin varma vannomaan, että aluksesta oli irronnut potkuri. Komentosillalla perämies Murdoch komensi aliperämies Olliveria merkitsemään törmäyksen kellonajan laivan lokiin: hänen otsallaan helmeili hiki, sillä hän tiesi varsin hyvin heidän olevan suurissa vaikeuksissa.
Lähistöllä olevan rahtilaiva Californianin kannella kolmas perämies Charles Groves katseli, kuinka suuri laiva, joka oli ollut hänen näköpiirissään jo ainakin kello yhdestätoista lähtien, pysähtyi äkkiarvaamatta kuin seinään. Kello 23.30 maissa oli Groves tiedottanut kapteeni Stanley Lordia tästä idän puolelta saapuneesta laivasta (Californian oli noin kello 22.30 pysähtynyt jäiden saartamana paikoilleen) ja saanut käskyn tervehtiä sitä morselampulla. Alus kiinnosti perämiestä kovin, mutta hänen mieleensä ei laisinkaan juolahtanut, että se olisi voinut olla ongelmissa oleva Titanic.
| Tähystyskoppi |
23.41 Kapteeni Smith saapuu komentosillalle. "Mikä se oli, herra Murdoch?" Hän kysyy saman tien. "Jäävuori, sir," kuuluu perämiehen vastaus. Kapteeni lähettää perämies Boxhallin tutkimaan keulan saamia vaurioita ja kääntää konelennättimen asentoon "puolinopeudella eteenpäin". Koneet käyvät seuraavat neljä minuuttia.
23.45 Koneet pysäytetään lopullisesti. Titanicin suunnitellut Thomas Andrews saapuu hytistään komentosillalle kapteenin pyynnöstä. Kahta minuuttia myöhemmin perämies Boxhall, joka ei ole tarkastuskierroksellaan onnistunut näkemään mitään mielenkiintoista, palaa takaisin sillalle. Kapteeni käskee häntä etsimään laivan puusepän, joka saisi tarkastella vaurioita. Pääjohtaja Bruce Ismay käy niin ikään komentosillalla aamutakkisillaan, ja hänelle kerrotaan tilanne. Ismay palaa pian hyttiinsä. Hyttikäytävissä matkustajat keskustelevat innokkaasti tapahtuneesta, mutta koska stuertit eivät ole kovinkaan monisanaisia, vain harva tietää, mistä oikeastaan on kyse. Ne, jotka näkivät jäävuoren omin silmin, levittävät tietoa eteenpäin. "Joko te nyt uskotte?" kysyy eräs matkustaja jäävuoripuheita kiistävältä stuertilta ja heittää tämän jalkojen juureen jäämöykyn.
23.48 Kapteeni Smith ja Thomas Andrews aloittavat tarkastuskierroksensa. Boxhall löytää puuseppä Maxwellin, joka on parhaillaan kiiruhtamassa kohti komentosiltaa kertoakseen keulan ja alakansien vaurioista. Kolmannen luokan matkustajat pelaavat innokkaasti kannelle pudonneilla jäämöykyillä jalkapalloa.
23.49 Postivirkailija Jago Smith törmää perämies Boxhalliin ja kertoo tälle, että postiruuma on täynnä vettä. Boxhall menee käymään G-kannella, mistä hän saattaa nähdä postiruuman kaaoksen. Vesi on jatkuvassa ja nopeassa nousussa. Postivirkailijat alkavat nostella säkkejä ylös postiruumasta, turhaan, sillä pian heidän seuraavalla kannella sijaitseva toimistonsakin alkaa jo täyttyä vedellä.
23.57 Perämies Boxhall, kapteeni Smith sekä Thomas Andrews palaavat kaikki kolme komentosillalle. Andrews esittää arvionsa siitä, ettei Titanic pysy pinnalla kovinkaan pitkään: ehkä tunnin, parhaassa tapauksessa kaksi. Loppujen lopuksi laivan vajoaminen kesti jopa hieman pidempään kuin Andrews oli uskaltanut toivoa.
23.59 Bruce Ismay palaa toistamiseen komentosillalle, ja hänelle kerrotaan laivaa odottavasta kohtalosta. Perämies Boxhall käy kiskomassa hereille kollegansa Herbert Pitmanin sekä Charles Lightollerin, jotka olivat olleet nukkumassa. Samoin alemmilla kansilla vapaavuorossa olleita, epäuskoisia ja unisia miehiä ravistellaan ylös vuoteista.
0.00 Kapteeni Smithin määräyksestä kaikki perämiehet ilmoittautuvat komentosillalla, muut miehistönjäsenet puolestaan omissa osastoissaan. Laivan kelloja on tarkoitus kääntää aikavyöhykehyvityksen mukaan 23 minuuttia taaksepäin: tämä tehdään joissakin osastoissa, toisissa se painuu unholaan. Niin konehuoneessa kuin tähystäjien kopissakin tapahtuu vielä täysin normaalisti vahdinvaihto.
0.02 Kapteeni antaa yliperämies Wildelle käskyn alkaa kuoria pelastusveneitä esille niiden peitteiden alta. styrpurin puoleisten veneiden paljastaminen, täyttäminen ja laskeminen annetaan perämies Murdochin toimeksi, apunaan hänellä on perämies Lowe; paapuurin puolella samat hommat hoitaa perämies Lightoller apunaan perämies Boxhall. Miehistölle annetaan käsky herättää matkustajat ja koota heidät kannelle.
0.07 Nähdessään, että pelastusveneiden paljastaminen on päässyt hyvin käyntiin ja että venemiehistöt ovat paikoillaan avustamassa, menee perämies Boxhall karttahuoneeseen laskemaan Titanicin tarkkaa sijaintia. Saatuaan työnsä valmiiksi hän vie koordinaatit komentosillalle ja antaa ne kapteenille. Kolmea minuuttia myöhemmin kapteeni valmistaa lennätinmiehiä siihen, että pian on kutsuttava apua.
 Keula painumassa veden alle |
0.15 Minuutti sen jälkeen, kun kapteeni on käynyt lennätinhytissä antamassa määräyksensä, kiirii ilmoille ensimmäinen tuona yönä lähetetty kansainvälinen hätäkutsu. Kutsun kuulee kaksi laivaa sekä yksi maa-asema. Sisätiloissa matkustajat, jotka eivät laisinkaan ymmärrä tilanteen vakavuutta, vitkastelevat sängystä nousemisessa ja pelastusliivien pukemisessa, sillä heitä ei laisinkaan huvita joutua ulos kylmään ja pieniin, epävakaisiin veneisiin. Lähes poikkeuksetta kaikki ovat sitä mieltä, että suuri Titanic on paljon turvallisempi kuin yksikään pelastusvene. Yleistä hälytystä ei missään vaiheessa anneta, stuertit vain kulkevat hytiltä toiselle matkustajia herättämässä. Monet olivat niin matkustajiinsa kiintyneitä, että auttoivat näitä kaikin mahdollisin tavoin (hyvä esimerkki on Alfred Crawford, joka solmi korkeimman omakätisesti vanhaherra Albert Stewartin kengännauhat).
0.23 Aliperämies Walter Perkis vapauttaa toverinsa Robert Hichensin työvuorosta. Perämies Boxhall on tarkastanut laskemaansa sijaintia ja vie nyt korjatut koordinaatit kapteeni Smithille, joka toimittaa ne lennätinmiehille. Kahta minuuttia myöhemmin maa-asema Cape Race saa viestin, että Titanic on liikkunut alkuperäisestä sijainnistaan noin 8 - 9,6 kilometriä. Komentosillalla Boxhall näkee toisen aluksen mastovalon noin 8 kilometrin päässä Titanicin paapuurinpuoleisesta keulakaiteesta. Hieman myöhemmin apuun saapuva Carpathia -laiva kuulee ensimmäistä kertaa Titanicin avunpyynnöt.
0.30 Saatuaan kapteenilta luvan komentaa Boxhall aliperämies Rowea kutsumaan lähistöllä olevaa alusta suurella morselampulla. Lennätinhuoneessa vaihdetaan viestejä tiuhaan tahtiin. Matkustajat valuvat kannelle hiljalleen varsin sekalaisena massana - osa oli pukeutunut iltapukuihin, kun taas osa muistutti enemmänkin naparetkelle lähtenyttä joukkoa. Kolmannessa luokassa saadaan käsky auttaa naisia ja lapsia venekannelle.
0.40 Juuri, kun kattilahuone numero 5 on saatu melkein kokonaan tyhjennettyä vedestä, pettää osaston kattolaipio: kun vesitiiviit ovet eivät ole yltäneet E-kantta korkeammalle, ovat vesimassat päässeet kiipeämään viereisestä huoneesta ylöspäin. Äkillinen vesiryöppy viitoshuoneeseen kallistaa alusta lievästi keulapuolelta alaspäin. Noin puoli tuntia aikaisemmin olivat viitoshuoneen työntekijät vielä nauraneet sydämensä pohjasta tovereilleen, joiden koijut olivat täyttyneet vedellä ja jotka olivat siksi alkaneet raahata patjojaan käytäville.
0.45 Ensimmäinen pelastusvene, numero 7, lasketaan styrpurin puolelta veteen. Boxhall ja aliperämies Rowe ampuvat ensimmäisen hätäraketin, jatkossa niitä lähetetään yhteensä 8 aina noin 5-10 minuutin välein. Lähistöllä oleva alus näyttää siltä kuin se olisi tulossa lähemmäksi, mikä saa Rowen yrittämään yhteyttä morselampulla entistä innokkaammin. Pääjohtaja Ismay saa kuulla kunniansa veneen numero 5 luona, kun hän yrittää hosua sen laskemista aivan turhaan: "Menkää helvettiin siitä tonttuilemasta!" huutaa perämies Lowe aamutakkiin pukeutuneelle Ismaylle. Californianin kannella merimies James Gibson tarkkailee kiinnostuneena horisontissa näkyviä valoja, ja toinen perämies Stone havaitsee Titanicin ampuman ensimmäisen raketin ymmärtämättä laisinkaan sen tarkoitusta.
0.55 Kaksi venettä lasketaan veteen. Molemmat ovat kapasiteettiinsa nähden hyvin vajaita, sillä miehistö pelkää niiden uppoavan, jos ne laitetaan liian täyteen. Viittä minuuttia myöhemmin vesi kiipeää E-kannen korkeudelle ja on jo nähtävissä mm. ensi luokan suuren portaikon juurella. Kymmentä minuuttia myöhemmin matkaan lähtee taas kaksi venettä, toisessa on vain 12 henkilöä. Kello yhdeltä rasvaaja Thomas Ranger pysäyttää laivan 45 tuuletinta, sillä ne syövät turhaan sähköä.
1.10 Perämies Stone ilmoittaa Californianilla kapteenilleen näkemistään raketeista. Hän ja merimies Gibson ovat sitä mieltä, että horisontissa näkyvä alus on kallistunut. Kapteeni Lord kehottaa miehiä jatkamaan yhteydenottoa morselampulla.
1.25 Kolme pelastusvenettä jättää Titanicin. Vene numero 13 joutuu vaikeuksiin, kun vesirajan alapuolelta tuleva imu (aiheutui pumppujen toiminnasta) kiskoo sitä syvyyksiin. Matkaan päästään lopulta turvallisesti. Lähistöllä näkyvän laivan valot alkavat kadota horisonttiin, alus näyttää olevan matkalla poispäin. Thomas Andrews yrittää saada naisia nousemaan veneisiin nopeasti, sillä hän tietää ajan olevan vähissä.
 Mahdollisesti juuri se vuori, johon laiva törmäsi, sillä jäävuoresta löydettiin punaista maalia. |
1.30 Taas yksi vene jättää uppoavan laivan. Lennätinhuoneessa toistetaan epätoivoista viestiä: "Matkustajat lähtevät parhaillaan veneissä". Viittä minuuttia myöhemmin lasketaan pelastusvene numero 16, tällä kertaa jo lähes täysinäisenä. Nyt ei enää ole aikaa valikoida venettään. Jotkut matkustajista ovat jo siinä määrin paniikissa, että perämies Lowe joutuu ampumaan aseellaan kolmasti laivankylkeä pitkin palauttaakseen järjestyksen. Kolmannen luokan naismatkustajat komennetaan viivyttelemättä venekannelle.
1.40 Viimeinen hätäraketti ammutaan. Keulakansi on jo täysin veden alla, ja laiva on pahasti kallellaan. Ensimmäinen neljästä laskosveneestä, C, lasketaan veteen täysinäisenä. C-veneen mukana laivan jättää pääjohtaja Bruce Ismay. Perämies Lightoller tarkkailee venekannella kapeata varaportaikkoa, joka johtaa venekannelta aina E-kannen tasalle saakka: hänen mittarinsa osoittaa ajan kuluvan kuin siivillä, niin nopeasti kohoaa vesi kapeassa portaikossa.
1.45 Apuun kiiruhtava Carpathia kuulee viimeisen avunpyynnön: "Konehuone on kattiloita myöten veden vallassa." Vene numero 4 pääsee viimeinkin matkaan suurten viivytysten jälkeen. Se nostaa merestä myöhemmin kahdeksan uimaria, joista kaksi kuolee yön aikana.
1.55 Pannuhuone numero 4 täyttyy vedellä, minkä ansiosta keula vajoaa taas hetken huomattavasti nopeammin. Peräosassa potkurit alkavat pikku hiljaa kohota vedenpinnan yläpuolelle, ja uppoamisprosessi hidastuu. Vasta viittä minuuttia aikaisemmin olivat kolmannen luokan miesmatkustajat saaneet luvan tulla venekannelle. Ensimmäisessä luokassa neljän miesmatkustajan porukka, joka on istunut koko illan korttia pelaamassa (yleensä se ei ollut sunnuntaisin sallittua, mutta tänä iltana oli stuertti antanut heille erityisluvan), alkaa lopultakin miettiä, kannattaisiko heidänkin kenties keskeyttää pelinsä ja lähteä kannelle.
 Perä noussut ylös keulan painuessa veden alle |
2.05 Peräpään kaapelit, jotka pitävät paikoillaan takimmaista savupiippua, napsahtavat poikki tuhoisin seurauksin. Savupiippu kaatuu murskaten oikeanpuoleisen komentosiltasiiven sekä useita matkustajia niin kannella kuin vedessäkin. Sisätiloissa vesi kiipeilee vastaanottotiskille, ensi luokan ruokasaliin D-kannelle sekä keulan hyttikäytäviin B-kannelle. Laskosvene D lasketaan täysinäisenä: se on viimeinen vene, joka saadaan ongelmitta matkaan. Kolmea minuuttia myöhemmin on koko A-kansi veden vallassa.
2.10 Laivan katkeaminen alkaa hitaasti mutta varmasti. Seitsemää minuuttia myöhemmin Titanicin heikot lennätinsignaalit loppuvat kuin seinään, ja keula sukeltaa täysin veden alle. Orkesterin soitto katkeaa. Lähestulkoon samaan aikaan laskemattomat veneet A ja B kelluvat pois venekannelta.
2.18 Titanicin perä sojottaa ilmassa noin 35 asteen kulmassa vedenpintaan nähden. Laivan uumenista kuuluu kamalaa meteliä, kun kaikki irtain pääsee liikkumaan esteittä kohti keulaa. Valot välähtävät kerran, sitten ne sammuvat kokonaan.
2.20 Laivan keula uppoaa ja vetää perässään peränpuolen täysin pystysuoraksi. Hetken peräosa kelluu pinnalla kuin korkki, sitten se alkaa täyttyä vedellä ja vajoaa pohjaan keulan perässä. Palaset päätyvät melko kauaksi toisistaan, mutta tätä ei saada tietää ennen vuotta 1985. Kukaan ei käy Titanicin kansilla 73 vuoteen.
Rahtilaiva Californianin osuus Titanicin tuhossa on tuskallisen epäonninen. Koska yön aikana alukselta nähdyt raketit eivät olleet punaisia (vaan valkoisia, mikä ei suinkaan ollut yleinen hädän merkki), ei kukaan tajunnut kaukaisen laivan tarvitsevan apua. Kun Titanic sitten hitaasti painui pinnan alle, miehet Californianilla kuvittelivat sen jatkavan matkaa. Päivän valjetessa Californianin koneet käynnistettiin uudelleen, sillä reitti länteen oli nyt selvä. Samanaikaisesti laivalta havaittiin yksipiippuinen alus jonkin matkan päässä heistä (tämä oli tietenkin pelastusalus Carpathia). Miehistö muisti yön aikana näkemänsä raketit, luuli Carpathiaa niiden lähettäjäksi ja päätti ottaa yhteyden läheiseen laivaan. Ensimmäinen, joka noin kello 5.30 vastasi operaattori Cyril Evansin tiedusteluihin, oli Frankfurt: "Tiedätkö, että Titanic on osunut jäävuoreen ja uponnut?" Kun vielä Virginian-alus kertoi Titanicin koordinaatit, iski kylmä totuus vasten kapteeni Stanley Lordin kasvoja. He olivat koko yön nököttäneet vain 32 kilometrin päässä Titanicista ja sen hädästä. Nyt Californian kiiruhti nopeasti Carpathian avuksi, mutta ei ollut olemassa enää mitään, mitä se olisi voinut tehdä.
