Parkanon Kirkkojärven maisemissa Niemenperällä koko ikänsä asui 1800-luvun puolivälin jälkeen syntynyt Jaakko Hartusniemi. Epäsiistin olemuksensa takia paikalliset tunsivat hänet Öykärin Jaakkona. Öykärin Jaakko eleli yksin mökissään seuranaan kookas, vaaleanharmaa Myrsky-niminen hevosensa. Mökissä oli yksi pieni ikkuna. Omasta petipaikastaan hevosen isäntä näki Myrskyn liikehtimisen. Talviaikana mökkiin toi lämpöä kasvava lantakasa.
Öykärin Jaakko kuvassa vasemmalla ja oikealla Parkanon Parooni
Myrskyn kanssa tavaraa Kurun satamasta.
Jaakko Hartusniemi hankki elantonsa ajamalla viikottain Myrskyllään tavaraa Parkanon kauppoihin Kurun satamasta Näsijärven rannalta. Matkaa kertyi noin 50 kilometriä suuntaansa varsin heikkokuntoista tietä pitkin. Kaksikko nouti myös viljakuormia Jalasjärven seudulta ja kuljetti ne myytäväksi Kurun satamaan. Hartusniemellä oli omalla maatilkullaan viljelyksiä, ia hän myi viljaa pienellä tuotolla vakituiselle asiakaskunnalleen.
Mies oli luonteeltaan hyväntahtoinen ja lapsirakas. Niemenperäläiset kertovat, miten jännittävää lapsena oli mennä Öykärin Jaakon mökille vanhempien kielloista huolimatta. Lusikka oli hyvä olla mukana taskussa niin, ettei äiti nähnyt. Joskus lapsilla oli viemisinä ystävälleen lantunpalanen, jonka isäntä paistoi ruoakseen.
Kesäaikana Öykärin Jaakko valmisti ruokansa ulkona. Naapurista, Uusivatusesta, hänellä oli päivittäin litran maitotinki. Jostain aina löytyi leipää ja voinokare. Leipäressua Öykärin Jaakko keitti valurautapadassa oman reseptinsä mukaisesti, ja sekös lapsista oli herkkua. Herkutteluhetket ulkona samasta padasta Öykärin Jaakon kanssa syöden olivat mukavia lapsuusmuistoja.
Poikaviikareita kiinnosti Öykärin Jaakon tuuhea parta, koska siellä vilisi mielenkiintoista elämää. Korvat tarkkoina pojat kuuntelivat, kun Hartusniemi napsautteli peukalollaan ja etusormellaan partaansa sen alapuolelta. Poikakillit mkielellään matkivat hänen ylävireistä ja vähän narisevaa puhetyyliään: "Taas keveellä minä kylvän nisua."
Samoilla vaatteilla kesät ja talvet.
Hartusniemen Jaakko ei koskaan vaihtanut vaatteitaan. Hänellä oli kesät ja talvet yllään samat sarkavaatteet. Joskus harvoin hänet saatiin houkuteltua saunaan. Vaivoin saivat naapurien emännät kesäaikaan vähennettyä miehen vaatteita niin, että edes jokunen vaatekappale saatiin järvessä pestyä.
Kyläläisten nauruhermoja kutkutti tapaus, joka Öykärin Jaakolle sattui yökortteetrissa Uusivatusen pihakamarissa. Kamarissa oli pitkämäisessä taikinakaukalossa löysä taikinan alku odottamassa seuraavan päivän taikinan alustusta. Kuinkas ollakaan, yöllä lavitsalla kääntyillessään Jaakko oli pudota kupsahtanut taikinakaukaloon. Voi-tämän seurauksena miehellä oli edessään saunareissu.
Paroonin hyvä ystävä
Öykärin Jaakko oli toisen paikallisen persoonan, Parkanon Paroonin, hyvä ystävä ja apumies. Parrakkaiden miesten nähtiin usein istuskelevan pihakivillä parantamassa maailman asioita öillä mielipiteillään. Kummallakin oli samantapainen elämäntapa ja maailmankatsomus, eikä kumpikaan kaivannut elämäänsä mukavuuksia. He elivät vahvasti valitsemallaan tavalla.
Iän karttuessa oli Öykärin Jaakon luovuttava hevosestaan. Kaupat oli tehtyjä ostajan piti tulla huomenissa hakemaan Myrskyä. Sattui kuitenkin niin ikävästi, että hevonen vapaasti liikuskellessaan kellahti selälleen seinustalle lantakasan ja seinän väliin. Isäntä ei pystynyt auttamaan hevostaan, ja niin Myrsky menehtyi omaan kotiinsa.Surun murtama Jaakko autettiin läheiseen, melko uuteen kunnalliskotiin. Hän eleli vieraassa elämänmenossa muutamia vuosia ja kuoli sotavuosien lopulla 1940-luvun puolivälissä.
Kirjoittanut Leena Perälä_Parkanolaisia arjen ahertajia
