Juuri ennen Suomen sotaa (1806—07) olivat kruunun koskenperkaajat peranneet Parkanossa alueen mutkikkaita ja kivisiä jokia. Kirkkojärvestä (aikaisemmin Vuorilampi) johtava koski laski voimakkaana ja kuohuvana 24 metriä alempana olevaan Viinikkajokeen ja edelleen Parkanojärveen.
Pappilankosken rannoille syntyi nopeasti alueella tarvittavaa myllytoimintaa. Ensimmäisenä kosken partaalle syntyi Leikkosen mylly, jonka myöhemmin monien omistajien jälkeen osti Jooseppi Rytilä (1878-1966).
Jooseppi Rytilä (1878-1966)
"Omistajaksi tulikin nyt tosi ammattimies, olihan hän Leppäkosken Sähköyhtiön perustajajäseniä. Myöhemmin myös Haapaskosken sahan perustaja. Haapaskosken sahalta pitäjän keskusta sai viiden kilometrin säteellä sähkövalot", kertoo Vilho Heinosen päiväkirja. Parkanon kirkonkylässä oli 64 asuttua taloa, kolme kauppaa, kaksi leipomoa ja kaksi nah-kuriliikettä. Teollisuutta edustivat Kairokosken, Pappilankosken ja Lehtiskosken myllyt. Haapaskosken epävirallisen sähkölaitoksen käynnistyessä hurahtivat ennen hevoskiertoiset puimakoneet, rosmat käyntiin sähköllä. Maanviljelijöiden ilo oli suunnaton.
Jooseppi Rytilän ansiosta Parkano sai sähkövalojen lisäksi ensimmäisen höylättyä lautaa valmistavan sahalaitoksensa Haapaskoskeen vuonna 1911. Jooseppi Rytilä kuului Leppäkosken sähköyhtiön ensimmäiseen viraliseen hallitukseen teknillisenä työnjohtajana vuosina 1919-20.
Pappilakosken partaalle syntyy Leikkosen mylly jonka myöhemmin monien omistajien jälkeen osti Jooseppi Rytilä
Monipuolinen tietomies
Joosu tunnettiin paikkakunnalla monipuoliseksi tietomieheksi, jonka myllyllä asiat ja paikat olivat aina hyvässä järjestyksessä. Joosu oli sanavalmis ja vitsikäs mylläri. Huumorimielellä hän jauhoisessa asussaan vastaanotti kotikomentojaksin.
Alli-rouva oli taidokas ja tunnettu ompelija, jolla oli usein aivan liikaa työtä.
Kerrotaan, että kerrankin nuori neitonen juoksi rippikirkkoonsa ompelijan kautta, koska mekosta puuttui vielä nappeja. Yhtä kaikki; ompelijalla oli aina pysyvä asiakaspiiri! Perheessä ei ollut lapsia.
