Wilho Laineen jälkipolvi jatkoi kaupankäyntiä

Väinö Wiljam Laine syntyi vuonna 1914 Kuortaneella. Väinö tuli isänsä Wilhon luota Kiskosta auttamaan isoisäänsä Juhoa Parkanoon elokuussa 1931, kun isoäidin Alman kädet tulivat "koppuraan", reuma vaivasi.
Väinö lähti vuonna 1933 Parkanosta Laihialle auttamaan isäänsä, joka toimi tuolloin Laihian Osuuskaupan johtajana. Hän oli loukannut silmänsä.
Tammikuussa 1934 Väinö sai ensimmäisen myymälänhoitajan paikan Laihian aseman myymälään. Tämän jälkeen hän toimi myymälänhoitajana/myyjänä Parkanon Kuivaskylässä isoisänsä Juhon myymälässä 1935-36. Välillä hän työskenteli muun muassa Kihniön Osuus­kaupan Mäkikylän myymälässä vuonna 1938 ja Kihniön Osuuskaupan aseman myymälässä 1939-43. Kihniön keskustan Osuuskaupan myymälässä hän toimi 1946-47 ja Parkanon keskustan Osuuskaupan myymälässä 1947.
Väinö Laine avioitui Viena Lydia Kiviniemen kanssa vuonna 1938. Viena Kiviniemi oli aloittanut 15-vuotiaana kauppa-apulaisena kauppias Kalle Niemisen kaupassa Parkanon Linnankylässä. Myöhemmin hän toimi myyjänä Parkanon Kirkonkylässä olevassa, myös kauppias Niemisen pitämässä kaupassa, jossa sittemmin toimi Kauko Kiviniemen kauppa sekä Paavo Korpelan kaupassa. Kellokoskella hän työskenteli osuuskaupassa myyjänä 1929.
Viena ja Väinö Laine toimivat yksityiskauppiaana Parkanon Linnankylässä vuosina 1947-58 Kauppaa tehtiin myös laajalti pakettiautolla pitkin Lamminkoskea ja Kankaria myöten. Muun muassa myytiin tuoretta silakkaa keväisin ja puolukkaa ostettiin ja välitettiin.
Kesäisin tehtiin kioskikauppaa, varsinkin viikonloppuisin. Harjulan lava veti väkeä runsaasti Kihniön suunnasta ja virvokkeet, tupakat ja kuumat makkarat tekivät kauppansa. Setänsä Arvid Laineen luopuessa kaupan pidosta Parkanon Kuttikalliolla, Väinö Laine jatkoi kaupan pitoa pari vuotta, vaimonsa Vienan hoitaessa kauppaa Linnankylässä. Vuonna 1911 Pieksämäellä syntynyt Viena Laine kuoli 1980 Parkanossa. Väinö Laine kuoli Parkanossa vuonna 1985.

Laineen vanha kauppa.

Arvi Laine perusti ja avasi sekatavarakaupan Kissakivellä vuonna 1922 Nikodemus Välimäeltä vuokraamassaan ja seuraavana vuonna ostamassaan Torppalan tontin kiinteistössä. Myöhempien omistajavaihdosten myötä mainittu tontti tuli tunnetuksi Sementtivalimon ja Eläinlääkintävarikon eli Eljakkeen nimellä. Laineen kauppiasaika tällä kauppapaikalla ajoittui vuosiin 1922-1935.

Arvi Laineen rakentama uusi kauppatalo Kissakiven ahteessa Oviaukossa Arvi, ylempänä keskellä istumassa Olavi laine ja Pekka päljänoja v. 1935

Kaupanteko kuitenkin jatkui hänen Kissakiven ahteeseen rakentamassaan uudessa kauppa­talossa vuoteen 1938 asti, jolloin hän muutti kauppiaaksi Parkanon kirkonkylään. Kissakivellä kaupanteko vilkastui, kun vuosien kauppiastaustan omaava Toivo Päljänoja perusti toisen sekatavarakaupan Laineen kaupan naapuriksi vuonna 1928. Kymmenen vuo­den kauppakumppanuuden jälkeen Laineen muutettua kirkonkylään Päljänoja jäi ainoaksi kauppiaaksi Kissakivelle, kunnes Toivo Leppänen perusti oman kauppansa lähinaapurustoon.

Helga, Olavi ja Arvi Laine.¨

Nämä kaksi ensimmäistä, toistensa kanssa hyvin toimeentullutta kauppiasta rakensivat osan Kissakiven värikkäästä historiasta.
Kyläyhteisön tiiviin yhteishengen säilymiseen olivat vaikuttamassa myös kauppiaiden omat asiakassuhteet. Niiden hyvyys ja kestävyys tulivat punnituiksi, kun 1930-luvun alun köyhät lamavuodet pyyhkäisivät Kissakivenkin ylitse. Monista vaikeuksista kuitenkin selvittiin asukkaiden yhteisvoimin, kun myös kauppiaiden vaa'assa painavimman punnuksen nimenä oli inhimillisyys. Niinpä kaupan ovet kävivät myös lasten toimesta. Tiskin taakse saattoi ilmestyä pieniä tyttöjä, jotka kaivelivat essunsa taskuista koivunlehtiä maksuksi kauppiaan pyöräyttämistä truuteista, joihin hänellä aina oli varaa valita kauppansa parhaita karamelleja. Lapsirakas Kissakivi oli ansainnut lapsirakkaat kauppiaansa.