Historiikin kirjoittaja arvelee, että hitaan valmistumisen syynä voi olla Suomen sota 1808-1809 ja sen jälkeinen vaikea aika.
Vuonna 1822 kellotapuli rakennettiin kirkon länsipäähän.
Vuonna 1824 tehdystä kalustoluettelosta ilmenee, että kirkossa oli jo isompi ja pienempi kirkonkello,
pieni kello kirkonseinässä ripille kutsumista varten.

Vuonna 1861 valmistunut kirkonkello, joka valmistettiin Parkanon ensimmäisen kappalasen Nils Juseluksen toimesta.

Lasikoritteinen kynttiläkruunu. messu-kasukka, messupaita ja vyö.
Raudoitettu. kolmilukkoinen arkku kirkon varoja varten, puinen kastemalja tarpeelliset ehtoollisvälineet. Kahdet ruumis paarit. häpeäpenkki (mustapenkki) ja jalkapuu ym. Voidaan todeta, että välineistö oli riittävä, vaatimuksetkaan eivät tuohon aikaan olleet suuret.

Alttaritaulu

Vuonna 1839 kirkkoon saaliin nykyinen alttaritaulu, jonka on maalannut H. Grönlund. Alttaritaululla on jo ikää 160 vuotta.
Vuonna 1844 kirkossa suoritettiin huomattava korjaustyö Kirkon seinät laudoitettiin ulkoa ja maalattiin punaiseksi,
ovipielet saivat valkoisen värin, ovet taas puolestaan maalattiin mustaksi.

Ulkomaalaus suoritettiin vuonna 1845.

Vuonna 1856 hankaliin uusi Messukasukka. Sen teki mademoiselle Wenonius Tampereelta.
Vuonna 1861 rakenneltiin kirkon
eteiset.

Vuonna 1871 korjatuin kirkon kivijalkaa. Pyöreiden kivien ulkopinnat hakattiin suoriksi ja aukkoihin aseteltiin halkaistuja kiviä. Näillä työsuorituksilla Kivijalan pinta suoristui.

Vuonna 1874 suurennettiin kirkon ikkunat Puuseppä J. Nikanderin valmistamat ikkunain puuosat maalattiin val¬koisiksi. Ikkunoihin ostettiin kirkkaat lasiruudut. Entiset sinertävät ja keltaiset myytiin huutokaupalla.

Vuonna 1880 rakennettiin .sakariston alle viinikellari. Juhannusjuhlia v. 1881 varten korjatiin kirkon ovia ja uusittiin kukon punainen ulkomaalaus, jonka kyläläisten lehmät nuolivat pois niin korkealta kuin yltivät, sillä maali sisälsi suolaa.

Vuonna 1889 rakennettiin kivinen kellotapuli Sopivat kivet louhittiin Ylisen, Hakamäen ja Käenmäen mailta. Rakennustyön suoritti rakennusmestari David Lönnroth Uudestakaupungista. Tapulista tuli komea. 33m korkea rakennus. Kiviä louhittiin paljon yli tarvittavan määrän, koska kivimäärä kuutiojalan sijasta oli erehdyksessä kuutiokyynärissä. Jäännöskivistä rakennettiin jykevä kivimakasiini, nykyinen kotiseutumuseo ja myöhemmin kivistä pystytettiin kirkkopihan ympärille kiviaita Historiikin laatijan mieleen palaa Kerimäen jyhkeän kirkon rakentaminen. Sielläkin mitat menivät vähän sekaisin. Vuonna 1890 tehtiin kirkkoon mittava sisäkorjaustyö. Kirkon sisäinen ulkoasu muuttui täysin. Rakennettiin lehterit, saarnatuoli uusittiin. Sen kauniin katon valmisti puuseppä Fredrik Sundqvist. Penkit uusittiin ja niiden kokonaispituudeksi tuli n.309 m. Sisämaalauksen