Ulkonäkö ja koko

Mongolianvaahtera (Acer ginnala) on vaahteroiden (Acer) sukuun kuuluva kesävihanta puuvartinen kasvi. Jotkut kasvitieteilijät pitävät sitä tataarivaahteran alalajina (Acer tataricum subsp. ginnala). Mongolianvaahteraa tavataan luonnonvaraisena Siperiassa, Japanissa, Koreassa ja Mongoliassa. Se on vain harvoin villiintynyt Eurooppaan.

Mongolianvaahtera kasvaa 3–10 metrin korkuiseksi yleensä pensaan ja puun välimuodoksi ja rungon halkaisija on 20–40 senttimetriä. Mongolianvaahteran kaarna on harmaanruskea ja siihen tulee vanhemmiten matalia halkeamia. Sen kukat ovat kellanvihreät ja halkaisijaltaan 5–8 millimetriä. Laji kukkii alkukesästä. Sen siemenet muistuttavat Suomessa alkuperäisen metsävaahteran siemeniä, mutta ne ovat paljon pienempiä. Siemenet irtoavat puusta myöhään syksyllä ja itävät seuraavana keväänä. Mongolianvaahteran ruska on aurinkoisilla paikoilla voimakkaan punertava.

Mongolianvaahtera on kotoisin laajalta alueelta Kaukoidästä ja kasvaa luontaisina valoisissa metsissä, kosteilla rinteillä ja soitten liepeillä. Suomessa yleisimmin kasvatettu pensasmainen vaahtera lähisukulaisensa tataarivaahteran (A. tataricum subsp. tataricum) ohella. Vanhemmiten siitä saattaa tulla puumainen, mutta yleensä se on monirunkoinen ja kasvaa lähes yhtä paljon leveyttä kuin korkeutta. Sen kasvutapa on sirompi kuin tataarivaahteralla. Tummanvihreät, kiiltävät lehdet ovat liuskaiset ja niiden laidat toissahaiset. Tataarivaahteran lehdet ovat liuskattomia.

Nopeakasvuinen mongolianvaahtera on myös melko pitkäikäinen. Se kukkii vasta myöhemmällä iällä. Kukat sulautuvat vaaleanvihreinä lehdistön sekaan, mutta siemenet, vaahteroille tyypilliset lenninsiivelliset lohkohedelmät eli samarat, punertuvat kypsyessään ja koristavat pensasta ruskistuneina pitkälle talveen. Aurinkoisella paikalla mongolianvaahtera saa loistavan, oranssinpunaisen syysvärin.

Levinneisyys

Pohjois- ja Itä-Kiina, Mongolia, Venäjän Kaukoitä ja Korea.

Elinympäristö

Aurinko–puolivarjo, tuore tai kostea, runsasravinteinen humusmaa.
Menestyminen: Vyöhykkeet I–V. Sietää kohtalaisesti kuivuutta, muttei seisovaa vettä eikä kylmää savimaata. Kestää tuulta, kohtalaisesti ilmansaasteita.