Syringa reticulata -likusterisyreeni (ligustersyren) Monin tavoin muista syreeneistä poikkeava likusterisyreeni tulee hyvin helposti puumaiseksi. Melko hidaskasvuisen lajin oksat ovat jäykät ja tukevat. Tyviversoja kehittyy kohtalaisen paljon. Lehdet ovat tummat, kiiltävät ja suipot. Laji kukkii heinäkuussa viimeisenä syreeneistä. Kermanvalkoinen, hunajalle tuoksuva kukinto tuo mieleen mustaseljan, sillä se on jopa 30 cm leveä ja litteähkö. Kuihtuessaan kellastuva kukinto on koristeellinen pitkään, kukinnan jälkeen. Syringa vulgaris - pihasyreeni (syren) Suuressa osassa Suomea talvenkestävä pihasyreeni sopii erinomaisesti yksittäispensaaksi, suuriksi ryhmiksi tai korkeaan leikkaamattomaan aidanteeseen. Pihasyreeni kasvaa melko hitaasti. Se on pysty-, paksu- ja jäykkähaarainen. Juuriversoja kasvaa runsaasti voimakkaasta ja syvästä juuristosta. Herttamaiset lehdet saavat keltaisen syysvärin ja varisevat myöhään syksyllä. Hyväntuoksuiset, vaalean sinivioletit kukat avautuvat juhannuksen tienoilla. Pystyjen terttukukinrojen värisävy vaihtelee paljon. 'Alba' on vanha valkokukkainen pihasyreenin lajike. Lehdet ovat vaaleammat kuin liilakukkaisilla pensailla. Lajike pärjää V—vyöhykkeellä. Syringa Vulgaris-ryhmä - jalosyreeni (ädelsyren) Jalosyreenit ovat kasvupaikan suhteen vaateliaampia eivätkä ne menesty yhtä pohjoisessa kuin pihasyreeni.
|
|
| Back page | Next page |