Syringa meyeri 'Palibin' -pikkusyreeni (dvärgsyren) Useimmiten pikkusyreeni on kasvatettu ihastuttavaksi, tiheän pyöreälatvaiseksi pikkupuuksi. Pensaana siitä tulee vain noin metrin korkea ja leveä. Oksat ovat ohuet ja pystyt; lehdet ovat hyvin pienet, lähes pyöreät, tummanvihreät ja violettisävyiset. Sekä tummanvioletit nuoret karvaiset vuosiversot että lehdet tuoksuvat vienosti. Pensas kukkii kesäkuun lopulla. Kukinnot ovat liilat ja vain noin 8 cm pitkät. Syringa Preston-ryhmä -isabellansyreeni (prestonsyren) Isabellansyreenit ovat nuokkusyreenin ja villa- tai puisto-syreenin risteymiä, joista useimmat on jalostettu Pohjois-Amerikassa. Lähes jokainen lajike menestyy Pohjois-Suomessa saakka. Kasvutapa ja kukinto vaihtelee lajikkeen mukaan, mutta lehdet muistuttavat lähinnä puistosyreeniä. Kolmisen viikkoa kestävä kukinta alkaa kesäkuun puolivälissä. 'Coral’ — Ruusunpunainen, vaaleneva, jopa 20 cm pitkä kukinto. Vyöhykkeet I—V. Syringa reflexa - nuokkusyreeni (hängsyren) "Nuokkusyreenit" ovat monesti risteymiä, lähinnä isabellansyreenejä. Aidon nuokkusyreenin kukinto on hyvin kapea ja vahvasti nuokkuva, risteymillä kukinnot ovat leveämpiä ja yleensä vähemmän nuokkuvia. Risteymät voivat siis olla näyttävämpiä ja talvenkestävämpiä kuin aito nuokkusyreeni. Nuokkusyreenin oksat ovat aluksi pystyt, vanhempana kaarevat. Lehdet ovat tummanvihreät ja kapean puikeat. Kesäkuun puolivälissä alkava kukinta kestää 2—3 viikkoa. Nuppuisina tummanroosat kukat vaalenevat kukinnan loppua kohti. Kukinto on kapea ja 10—16 cm pitkä.
|
|
| Back page | Next page |