Betula pendula var. carelica -visakoivu (masurbjörk)

Visakoivun runko on muhkurainen ja haarautuu yleensä alhaalta, mikä tekee puusta leveän ja vain 5-15 metriä korkean. Heikosti visainen puu ei kuitenkaan juuri eroa ulkonäöltään rauduskoivusta. Puuaines on kuviollista ja hyvin kovaa, tyvikaarna tummaa ja uurteista. Visakoivu menestyy vyöhykkeillä I—VI(VII).

Liuskavisakoivun runko on muhkurainen kuten visakoivulla, mutta lehdet muistuttavat pirkkalankoivun syväliuskaisia lehtiä.

Betula pendula f. crispa & 'Crispa', 'Laciniata' - loimaankoivu (fransbjörk)

Yleisesti viljeltyjen loimaankoivujen lehtilapa on parihalkoinen ja liuskojen laita tiheään sahalaitainen. Liuskat ovat kapeammat kuin pirkkalankoivulla. Puu jää yleensä matalammaksi kuin perusmuoto eli siitä tulee 10—15-metrinen ja 5—7 metriä leveä. Vyöhykkeet I—VI.

Betula pendula 'Dalecarlica' - taalainkoivu (ornäsbjörk)

Useimmat taalainkoivuna myydyt puut ovat oikeasti loimaankoivua. Taalainkoivun parijakoisen lehden liuskat ovat pitkiä ja kapeita, laita harvaan sahalaitainen. Vyöhykkeet I—VI.

Betula pendula 'Purpurea' - purppurakoivu (blodbjörk)

Tämä tummanpunalehtinen lajike on ulkomaista alkuperää. Lehdet ovat 2—3 senttiset. Latvus on kapea ja oksat riippuvat kuten tavallisella rauduskoivulla. Puusta tulee noin 10 metriä korkea ja 4 metriä leveä. Hidaskasvuinen lajike jää pienemmäksi kuin vihreälehtiset muodot ja menestyy vyöhykkeillä I—III

Betula Bendula Riippakoivu (Rauduskoivu)

Vasemmalta oikealle raudus-, visa-ja kyynelkoivu.