- Malus 'Hyvingiensis' - rautatienomenapuu (hängapel)
I-V 2-4 m A Tuo Ra+++ Ca+

Rautatienomenapuu on komeimpia riippapuitamme, joka on lähtöisin VR:n taimistolta Hyvinkäältä. Tätä hyvin yleisesti istutettua puuta viljellään vielä Vll-vyöhykkeellä, missä sen versot kuitenkin paleltuvat osittain joka talvi. Latvus tulee erittäin leveäksi, parhaimmillaan lähes 10-metriseksi. Riippaoksat on vartettu tavallisesti välirunkoon parin metrin korkeudelle kuljetuksen helpottamiseksi. Matalassa välirungossa oksat kuitenkin kasvavat pian maahan. Runkoversot voidaan ohjata tukiseipään avulla kasvamaan ylöspäin noin kolmeen metriin, jolloin sateenvarjomainen latvus saa tilaa kasvaa todelliseen kokoonsa. Jos välirunko on toista lajiketta, sen versot poistetaan vuosittain. Lehdet ovat isoja ja vihreitä. Valkoinen, nuppuisena vaaleanpunainen kukka on avoimena 4 cm leveä. Kellan-vihreät, aurinkopuolelta punertavat hedelmät ovat suhteellisen isoja, 4—5 cm leveitä, mehukkaita ja kelpaavat hyvin talouskäyttöön.

- Malus prunifolia - siperianomenapuu (sibirisk apel)
I-VI 5-10 m A Kui-Tuo Ra+++ Ca+

Hyvin pakkasta ja kuivuutta kestävää siperianomenapuuta on kasvatettu jo 1700-luvulla. Laji lienee kotoisin Itä-Aasiasta, vaikka sen ei tiedetä kasvavan luontaisena Siperiassa. Eri kantojen välillä on eroa kasvutavassa, hedelmien värissä ja koossa. Puu on yleensä verrattain korkea ja rotevanoloinen yläviistoine haaroineen. Lehdistö on vihreä. Kukka on 3-4 cm leveä, nuppuisena punertava, avauduttuaan valkoinen. Lähes munanmuotoinen hedelmä taas on punainen-kellertävä, halkaisijaltaan 2,5 cm.

Laji on menestynyt yli 15 vuotta ilman paleltumisvaurioita Rovaniemellä Vl-vyöhykkeellä. Lisäksi sitä viljellään vyöhykettä pohjoisempana, jolloin se paleltuu osittain mutta silti kukkii ja tuottaa hedelmiä. Usein vanhoilla pihoilla kasvaa siperian- ja marjaomenapuun risteymiä eli venäjänomenapuita (Malus x robusta). Niiden hedelmät ovat vain 1—3 sentin kokoisia perintönä marjaomenapuulta.

- Siperianomenapuu 'Oppio'

'Oppio' menestyy vyöhykkeillä I—IV. Sen emopuu oli istutettu vuonna 1930 Oppio-nimisen rakennuksen pihalle nykyisen Jyväskylän yliopiston puistoon. Sen kapea latvus levenee vanhetessaan. Hieman päärynän lehtiä muistuttavat lehdet ovat leveänsoikeat, suippokärkiset, päältä tummanvihreät ja melko kiiltävät, alta hienonukkaiset. Kukkia kehittyy jo piiskataimiin, ja valkoisia 4 cm leveitä kukkia avautuu todella runsaasti - kussakin kääpiö-versossa on 6-10 kukkaa. Lisäksi tummanpunaiset, soikeat ja 2,5-3 sentin kokoiset omenat ovat hyvin koristeelliset.