Rautatieomenapuu - Malus 'Hyvingiensis' kuva. Erica

Malus – omenapuut

Sekä koristekäyttöön että hedelmänviljelyyn tarkoitettuja omenapuita voi istuttaa huomattavasti nykyistä enemmän puistoalueilla, sillä ne ovat erittäin koristeellisia kaikkina vuodenaikoina. Etelämpänä kirsikkapuiden kukinta on merkki kesän tulosta ja juhlinnan aihe - Omenapuilla voi olla sama tehtävä. Esimerkiksi Helsingin Lauttasaareen on istutettu yli sata omenapuuta Isokaaren varrelle.

Koska omenapuiden kuori ja nuoret oksat maistuvat rusakoille ja muille jyrsijöille, puita joudutaan suojaamaan, mitä saatetaan pitää työläänä. Puita tarvitsee kuitenkin suojata verkoilla vain niiden ollessa nuoria. Lisäksi puut voidaan istuttaa tiheiden, piikkisten pensaiden keskelle, mikä vaikeuttaa jyrsijöiden puuhia. Verkot voi jättää paikoilleen useiksi vuosiksi eivätkä ne erotu häiritsevästi pensaiden takaa.

Omenapuut eivät sovi liikennealueille, missä putoavat hedelmät vaikeuttavat liikkumista. Koska oksat eivät kestä lasten kiipeilyä, puita ei kannata myöskään istuttaa suojaamattomina aivan leikkipaikkojen lähelle Omenapuiden tuulenkestävyys on kohtalainen. Myös ilmansaasteiden kestävyys on melko hyvä erityisesti typpiyhdisteitä vastaan.

Puut suosivat hyvin vettä läpäisevää, syvämultaista, hikevää ja runsasravinteista maata. Juuristo ei kestä märkyyttä. Valoisa kasvupaikka takaa runsaan kukinnan ja hedelmäsadon. Koristetarkoitukseen kasvatettavia omenapuita leikataan lähinnä vain nuorina ja huomattavasti vähemmän kuin hedelmäpuita. Puiden annetaan kasvaa täysikokoisiksi.

Suurin osa omenapuista kasvaa 4-6, enintään 8 metriä korkeiksi ja latvuksesta tulee pyöreä. Ne ovat moniin muihin puihin verrattuna lyhytikäisiä, sillä keskimääräinen elinikä lienee 60 vuotta. Kestävimpien marja- ja siperian — omenapuiden tyypilliseksi eliniäksi on kuitenkin arvioitu 80 vuotta. Sydänjuuristo ulottuu 0,5—1 metrin syvyyteen. Runko on nuorena sileä ja harmaanruskea. Lehdet puhkeavat melko myöhään keväällä ja muuttuvat syksyllä keltaisiksi useimmilla lajikkeilla.

Kukinta ajoittuu kesäkuun alkuun ja kestää enintään pari viikkoa. Makeahkolle tuoksuvat kukat puhkeavat vanhoihin oksiin kääpiöversoihin. Hedelmät ovat syöntikelpoisia, mutta maku ja koko vaihtelee lajikkeittain. Useimmilla omenapuilla ne ovat koristeelliset alkutalveen saakka.

- Malus baccata - marjaomenapuu (bärapel)
I-VI(VII) 6-8 m A Kui-Tuo Ra++ Ca+

Itä-Aasiasta kotoisin oleva marjaomenapuu lienee kaikkein talvenkestävin omenapuulaji, sillä se on menestynyt jo 15 vuoden ajan vaurioitta mm. Rovaniemellä ja Kuhmossa. Puu on lisäksi suhteellisen vaatimaton kasvualustan suhteen. Vaikka se kasvaa melko hitaasti, korkeimmat marjaomenapuut ovat Suomessa yli kymmenmetrisiä. Latvuksesta kehittyy vanhana pyöreä. Lehdet ovat vaaleahkon vihreät ja kiiltävät, syysväriltään keltaiset. Kukinta on erittäin aikainen ja hyvin runsas vuosittain. Valkoiset, 3-4 cm leveät kukat avautuvat yleensä toukokuun lopussa. Hedelmät ovat punaisia ja usein alle sentin leveitä. Marjamaisia omenia voi hyödyntää hilloissa ja mehuissa.