Populus tremula - Haapa (asp)
I—VIII 15—25 m A Kui-Tuo Ra++(+)

Luonnonvaraiseen kasvillisuuteemme kuuluvan haavan juuristo kestää maantäyttöä ja ajoittaista seisovaa vettä, toisaalta se on liian voimakas tiheästi rakennettuun ympäristöön. Puun tuulenkestävyys on melko hyvä, ilmansaasteiden kestävyys hyvä. Haapa on vaatimaton kasvualustan suhteen, mutta se tarvitsee paljon valoa, jottei latvus karsiudu jo nuoressa puussa.

Haavasta kehittyy suorarunkoinen, kapealatvainen ja noin 15 m korkea puu. Pisimmät meillä tavatut yksilöt ovat hieman yli 30-metrisiä. Nopea kasvu hidastuu 30—40 vuoden iässä ja päättyy 50—60-ehkä 70 - vuotiaana.

Haavan runko on vaaleanharmaa. Hauras, pehmeäntuntuinen, vaalea puuaines altistuu helposti sienitaudeille ja tuhohyönteisille. Juuristo on usein nuorena paalumainen ja syvä; sen massasta noin puolet muodostuu vertikaali juurista. Juuret pystyvät tunkeutumaan kovaan saveenkin ja niistä nousee runsaasti vesoja maanpinnalle.

Lehdet puhkeavat punertavina myöhään keväällä, toisaalta ne varisevat aikaisin syksyllä. Kirkas keltainen-punainen syysväri ja lehtien havina vähäisessäkin tuulessa piristävät puistometsää. Varisseet lehdet maatuvat nopeasti.

Populus tremula 'Erecta' -pylväshaapa (pelarasp)
I—VI 8—17 m A Tuo Ra+++

Pylväshaapa on Populus-suvun suosituin koristepuu, sillä se on juurivesaton ja erittäin kapealatvainen. Lajike mahtuu jopa ahtaille katualueille, ja se sietää hyvin kaupunki-ilmastoa. Se kuitenkin elää keskimäärin vain 50 vuotta suomalaisissa kaupunkipuistoissa. 'Erecta' löydettiin Ruotsista Länsi-Göötanmaalta vuonna 1916. Suomen luonnosta on löytynyt myös pylväshaapoja, mutta niitä ei ole otettu viljelyyn.

Vaikka pylväshaavan oksat kasvavat vaaleanharmaasta rungosta jyrkästi ylöspäin, ne kestävät hyvin lumikuormia. Puuta tarvitsee leikata hyvin harvoin. Tavallisesti Erecta-lajike on vartettu haapaan, mutta juuristosta ei ole haittaa rakenteille. Lehdet ovat keväällä kauan koristeellisen punertavat, kun taas myöhään syksyllä kehittyvä ruskaväri on keltainen syysväri.

Populus trichocarpa - jättipoppeli (jättepoppel)
I—V 20—30 m A Tuo-Kos Ra++(+)

Pohjoisamerikkalainen jättipoppeli saattaa tulla 180—200 vuotta vanhaksi. Se kestää tuulta melko huonosti, mutta kestävyys ilmansaasteita vastaan on kohtalaista. Kasvualustan suhteen vaatimaton laji sietää mm. ajoittaista seisovaa vettä.

Jättipoppelin latvus on nuorena kapea, vanhempana leveän kartiomainen ja tiheähkö. Edellisen kesän kasvain-ranka on vihertävänruskea.

Puusta tulee yleensä suorarunkoinen ja runko peittyy jo nuorena ruskeanharmaan kaarnan alle. Oksat ovat ohuet ja vihertävänruskeat. Juuristo on laaja, mutta pinnallinen. Kiiltävän vihreät, alta vaaleat lehdet tuoksuvat hyvälle. Tavallisesti jättipoppelista viljellään hedekasveja.

Populus 'Woobstii' – riippapoppeli
I—V1 12—25 m A Kui-Tuo Ra+++

Riippapoppeli on erittäin kestävä, pyöreälatvainen puu, jonka pohjoisimmat yksilöt kasvanevat Kemijärvellä. Haarat ja oksat ovat pystyt, mutta sivuoksat ja oksien kärkiosat riippuvat. Riippaoksat voivat olla 2—3 metriä pitkiä! Versoranka on kellanruskea. Juurivesoja kasvaa kohtalaisesti. Viljeltävät puut ovat hedekasveja.

Pylväshaapa - Populus tremula 'Erecta' kuva. Erica

Haapa - Populus tremula kuva. Erica