Prunus – tuomet

Prunus-sukuun kuuluvat tuomet, kirsikat ja luumut. Tuomien kukinto on terttu, kirsikoiden sarja. Molemmat ovat nopeakasvuisia ja lyhytikäisiä, runsaasti kukkivia pieniä puita. Koristepuina kasvatettavien tuomien ja kirsikoiden luumarjat ovat pieniä, usein kitkeriä ja niitä kehittyy yleensä vähän.

Prunus maackii – tuohituomi (gulbarkig hägg, näverhägg)
I—Vl 5—10 m A-PvTuo-Mär Ra+++ Sa+

Tämän nopeasti kasvavan puun koristearvo perustuu kauniiseen runkoon, joka on metallimaisesti kiiltävä ja keltaisenruskea. Rungon kuori irtoilee liuskoina kuin koivulla. Haarat ovat nuorena pystyjä—siirottavia tai riippuvia. Latvus onkin nuorena kartiomainen, mutta levenee ja tulee epäsäännölliseksi vanhana. Rungot tulevat mutkaisiksi ja vanhan puun runkojen haarat kaatuvat sivuille. Laji elää Suomen kaupunkipuistoissa keskimäärin 60 vuotta.

Tuohituomi ei muodosta oikeastaan koskaan juurivesoja. Sen lehdet muistuttavat tuomen lehtiä, ja syysväri on useimmiten vaaleankeltainen. Kukinta alkaa yleensä kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Kellanvalkoiset kukat ovat lyhyissä tiheissä tertuissa, jotka eivät ole yhtä koristeelliset kuin tuomella. Marjat ovat kypsinä mustat, viiden millin kokoiset.

Prunus padus - tuomi (hägg)
I—VIII 5—10 m A-PvTuo-Mär Ra++(+) Sa+ Hu+

Tuomen kukinta on yksi kevään kohokohdista. Pohjoisinta Suomea myöten kestävä, luonnonvarainen lehtojen ja kosteikkojen puu tai pensas viihtyy myös kuivemmassa maassa kotipihoissa ja puistoissa. Ainoa merkittävästi tuomen käyttöä rajoittava tekijä Etelä-Suomessa on tuomenkehrääjäkoi. Sen toukat syövät ajoittain kaikki lehdet ja peittävät puun vaaleaan seittiin. Toukat eivät kuitenkaan pysty vahingoittamaan tuomea, vaan uudet lehdet kasvavat pian syötyjen tilalle.

Tuomi kestää tuulta kohtalaisen hyvin ja se on myös melko kestävä erityisesti rikkidioksidia vastaan, mutta arka klooriyhdisteille. Laji viihtyy parhaiten tuoreessa, ravinteikkaassa ja savipitoisessa maassa. Se sietää ajoittaista seisovaa vettä sekä varjostusta ja kasvaakin usein suurten puiden aluskasvillisuutena. Lisäksi se uusiutuu erittäin hyvin leikkauksen jälkeen.

Puu kasvaa nopeasti etenkin nuorena 20-25 vuoden ikään saakka. Tuomi elää keskimäärin Suomen kaupunkipuistoissa vain 60 vuotta, enintään 80-100 vuotta. Korkeimmat Suomessa tavattavat tuomet ovat noin 15-metrisiä. Latvus on usein epäsäännöllinen ja vanhan puun oksisto riippuu osittain.

Runko on harvoin suora. Oksat ja runko ovat tummanharmaat, lähes mustat. Kuoren sisältämä amygdaliini karkottaa rusakot ja muut jyrsijät. Juuriston hapentarve on vähäinen. Suuri osa vahvasta, melko syvästä juuristosta on horisontaalijuuria. Juurivesoja muodostuu runsaasti. Lehdet puhkeavat hyvin aikaisin keväällä. Toisaalta vaaleankeltainen, toisinaan lähes viininpunainen syysväri kehittyy varhain. Kukinta kestää pari, kolme viikkoa touko—kesäkuun vaihteessa. Pitkät, nuokkuvat, valkokukkaiset tertut tuoksuvat vahvasti. Hedelmät ovat kypsinä mustia, kitkeriä, pieniä luu- marjoja.

Niillä ei ole koristearvoa eivätkä ne säily kovin kauan puussa. 'Laila' on isokukkainen tuomikanta, joka on löytynyt Tornionjokilaaksosta. Kerrannaiskukkaisia tuomia on myös löydetty Suomen luonnosta.

Tuomen lehti marjat kuva. rarepalmseeds.com

Tuohituomi kuva. landscapeplants.oregonstate.edu

Tuohituomi Runko kuva. harviala.fi

Tuomi kukkii. kuva. harviala.fi