Prunus sargentii - rusokirsikka (bergkörsbär)
I—II(III) 5 m A Tuo Ra+++ Ca+

Upean roosakukkainen rusokirsikka menestyy vain Etelä-Suomessa lämpimillä, tuulensuojaisilla paikoilla. Tavallisesti imelä-kirsikka-perusrunkoon vartetun rusokirsikan latvuksesta tulee leveä. Laji kasvaa melko hitaasti ja jää lyhytikäiseksi. Runko on kiiltävä ja tumman punaruskea. Horisontaalijuuristo hallitsee eikä juurivesoja kehity. Lehdet ovat puhjetessaan ruskeanpunaiset, syksyllä jälleen leiskuvan punaiset. Kukinta alkaa toukokuun loppupuolella samaan aikaan kun lehdet puhkeavat ja se kestää enintään viikon, helteellä vain kolmisen päivää. Pieniä mustanpunaisia marjoja kehittyy hyvin harvoin.

Pyrus ussuriensis – ussurinpäärynä (manschuriskt päron)
I—II 6-12 m A Tuo Ra+++ Sa-

Ussurinpäärynän siemeniä tuotiin Suomeen vuonna 1976. Siemenistä kasvatetut puut ovat menestyneet hyvin suojaisilla paikoilla Etelä-Suomessa. Kasvualustan tulee olla läpäisevä ja nopeasti lämpiävä. Hedelmien vuoksi kasvatettavat päärynät (Pyrus domestica) elävät Suomessa kaupunkiolosuhteissa keskimäärin 80 vuotta, mikä pätenee tähänkin lajiin.

Puulla on leveä latvus, syvä sydänjuuristo ja juurivesoja. Syysväristä tulee kirkkaanpunainen. Kukinta touko-kesäkuun vaihteessa on hyvin runsasta. Kukinnossa on 6—9 kukkaa, jotka ovat valkoisia, 3—3,5 cm leveitä ja kevyesti tuoksuvia. Hedelmät ovat pallomaisia, 3—4 cm leveitä, kypsinä kellanvihreitä. Ne kypsyvät syöntikelpoisiksi vasta syksyn ensipakkasten purtua.

Rusokirsikka
Ussuurian päärynä - Kukat ja Lehdet

UssuurinpääryynäUssuurianpäärynä - Pyrus ussuriensis kuva. en.wikipedia.org

UssuurianpäärynäRusokirsikka - Prunus sargentii kuva. davisla.wordpress.com

Back page   Next page