Tummanpuna- ja keltalehtiset japaninhappomarjan lajikkeet menestyvät vain Etelä-Suomessa ja paleltuvat pahoin. Lämmin, kuiva ja lumen peittämä kasvupaikka on menestymisen kannalta tärkeää.
Kaarevaoksaiset ja punalehtiset 'Atropurpurea' ja 'Red Chief' tulee yhtä korkea kuin vihreälehtinen japaninhappomarja. 'Atropurpurea Nana' taas on kääpiömäinen pieni, vain 30-senttiä, ja sen lyhyet oksat on pystyt. Vihertävän keltalehtinen japaninhappomarja 'Aurea' kasvaa enintään puoli metriä korkeaksi Suomen oloissa. Se talvehtii punalehtisiä viljeltyjä huonommin.

japaninhappomarjan syksyinen oksa

Ruostehappomarja on ilmastollisesti kestävämpi kuin muut edellä mainitut lajikkeet, japaninhappomarjaa pidetään kasvutavaltaan kauniimpana ja hurmehappomarjaa arvostetaan punaisten lehtien vuoksi. Ruostehappomarja on vihreälehtinen, tukeva, pystyoksainen ja jopa kaksi metriä korkea pensas. Se soveltuu hyvin piikkiseksi aidanteksi kuivalle alueelle.

Vaivaiskoivu on tyypillisimmillään kosteiden kasvupaikkojen kääpiöpensas, sillä se kasvaa luonnonvaraisena pääasiassa rämeillä.
Se tosin viihtyy myös kuivassakin maassa. Laji istutetaan mieluiten aurinkoiselle paikalle, jossa syysväritys on kirkkaimmillaan. Vaivaiskoivu on terve - vain koivunruoste saattaa varistaa lehdet ennenaikaisesti. Pensas ei kaipaa leikkausta eikä siedä vanhaksi tultuaan etenkään alasleikkausta. Hidaskasvuisella vaivaiskoivulla on ohuet tummanharmaat haarat ja leveä juuristo. Lehti on pyöreä, pieni ja paksu, syysväri on upean keltainen-punainen. Sen sijaan kesäkuuhun ajoittuva kukinta saattaa jäädä huomaamatta. Hede- ja eminorkot ovat keltaiset ja pystyt.

Purppurahappomarja kaarevine oksineen.
Happomarjat kukkivat runsaasti alkukesällä, mutta kukat haisevat pistävästi.

Syyssyrikkä on yksi parhaimmista perhos-kasveista, mutta se on valitettavan talvenarka jopa eteläisimmässä Suomessa.