Syyssyrikkä eli syyssyreeni suositellaan istutettavaksi lämpimälle ja tuulensuojaiselle paikalle runsasravinteiseen, läpäisevään multamaahan.
Koska laji tyypillä on paljon talvivaurioita, versot pitää lyhentää syksyllä ja pensas suojataan kuten ryhmäruusutkin. Leikkaus ei vaikuta seuraavan syksyn kukintan, sillä kukkanuput kehittyvät alkukesällä kasvavin versoihin.
Syyssyrikkä on harvaoksainen pensas, jonka paksut juuret kasvavat lähellä maanpintaa. Lehdet ovat himmeän tummanvihreät, alta vaaleakarvaiset, syysväriltään yleensä keltaiset. Kukinta kestää kuukauden elokuun lopulta alkaen. Kukinto on lajikkeen mukaan punainen—sinivioletti tai valkoinen. Kapeat, pitkät ja nuokkuvat kukinnot tuoksuvat syreenille ja houkuttelevat paljon päivä- ja yöperhosia.

Ainavihannat puksipuut sopivat vaikkapa parvekeruukkuun. Ne voidaan leikata pallomaisiksi tai ne istutetaan matalaksi aidaksi kukkaryhmien ympärille. Pensaan haju muistuttaa koiran kusta, minkä vuoksi puksipuita kutsutaan koiranpensaiksi. Puksipuiden lehdistö kärsii helposti kevätahavasta (eli kuivuudesta) avoimella paikalla, joten taimet tulee istuttaa puolivarjoon. Versot paleltuvat yleensä lumen yläpuolelta. Maaperän pitää olla tuore, sillä tiheä hiusjuuristo sijaitsee lähellä maanpintaa ja vain muutamia pääjuuria kasvaa syvemmälle. Lehdet ovat hyvin pienet, tiheät ja selvästi keltasävyiset. Kukkii kesäkuussa joka ei ole kovin näyttävä.
Isopuksipuu (Buxus sempervirens) ja Japaninpuksipuu (Buxus microphylla) muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Jälkimmäinen on hieman kestävämpi kuin edellä mainittu. Kestävimpinä pidetään kuitenkin ns. Karimaan kantaa ja seuraavia Kanadassa jalostettuja lajikkeita: pallomaiset 'Graham Blandy', 'Green Gem' ja 'Green Velvet' sekä kartiomainen 'Green Mountain'.

Ainavihanta, viikkokausia syyskesällä kukkiva kanerva on tärkeä kimalaisten ja mehiläisten sekä päivä- ja yöperhosten ravintokasvi. Se kasvaa luonnossa pääasiassa niukkaravinteisilla ja kuivilla hiekkakankailla.
Taimien sijoittamisessa kannattaa muistaa, että tämä varpu ei kestä tallausta ja kasvaa hitaasti. Se nuorennetaan poistamalla kasvustosta vanhat, lähes lehdettömät, vaaleanharmaat versot. Kanervan tiheähaarainen, laajalle leviävä juuristo sitoo maan hyvin rinteissä — kasvia on vaikea siirtää. Harmahtavanvihreät neulasmaiset lehdet sävyttyvät syksyn ja talven ajaksi ruskeanvihreiksi. Violetit, harvoin valkoiset kukat avautuvat elokuun alussa ja kukinta jatkuu pitkälle syksyyn. Kasvia käytetään paljon hautausmailla, syksyllä ennen lumien tuloa.

Chamaedaphne calyculata -vaivero (finnmyrten)
I-VII 20-50 cm x 40 cm A-PvTuo-Mär Ra++ Tu+ Ca-

Ainavihanta vaivero kasvaa yleisenä Keski- ja Itä-Suomen soilla se sopii myös verhokasviksi puutarhoihin vaikka alppiruusujen joukkoon. Sitä ei tarvitse leikata eikä sillä ole merkittäviä tuholaisia. Etelä-Suomessa jo touko-kesäkuun vaihteessa avautuvat valkoiset ruukkumaiset kukat muistuttavat suokukkaa Andromeda polifolid.

Pallomaiseksi leikattu pieni puksipuu Alla.