Caragana – hernepensaat

Vaatimaton kasvupaikka. hernepensaat, ne sietää auringon paahdetta ja kuivuutta. Juuristo sitoo hyvin typpeä, minkä vuoksi pensaat viihtyvät niukkaravinteisessa kasvupaikassa. Paksusta juuristosta tulee laaja ja kasvaa syvälle maahan. Hernepensaat kestävät hyvin tuulta, tiesuolaa ja ilmansaasteita. Ei tarvi leikata, mutta alasleikkauksen jälkeen kasvaa hyvin.

Hernepensaiden lehdet on parilehdykkäiset; keltaiset kukat ovat perhomaiset. Ruskeat kovat siemenpalot jäävät talveksi oksiin, mutta lievästi myrkylliset siemenet varisevat jo loppukesästä.

Caragana arborescens - siperianhernepensas (sibirisk ärtbuske, häckkaragan)
I-VIII 350 cm x 250 cm A-Pv Kui-Tuo Ra++

Siperianhernepensaasta voi tulla kuusimetrinenkin, iso pensas tai pikkupuu. Käyttö leikattuna aitana on vähentynyt hernepensasta vaivaavan härmän yleistyttyä; härmä peittää lehdet etenkin kuivina kesinä. Pensas on nopeakasvuinen ja pitkäikäinen. Sillä on piikkiset, vihreät ja selvästi pystyt versot; tyviversoja muodostuu melko niukasti. Vaaleanvihreä lehdistö saa myöhään himmeän keltaisen ruska-värin. Pensas kukkii vaaleahkonkeltaisin kukin parisen viikkoa, tavallisesti kesäkuun puolivälissä Etelä-Suomessa.

Pikkupuina kasvatettavat lajit on vartettu noin parimetriseen siperianhernepensaan runkoon. Nämä pikkupuut pitää istuttaa suojaiselle paikalle, etteivät alaspäin kaartuvat oksat murru tuulessa. pehmeäkuorinen runko on herkkä kolhuille.

'Lorbergii' eli sulkahernepensas menestyy vyöhykkeillä I—VI, hyvillä paikoilla ja etenkin matalan pensasmaisena jopa Vlll-vyöhykkeellä. Sillä on kapeat lehdykät. Riippahernepensas 'Pendula' menestyy vyöhykkeillä I-VI, paikoin jopa pohjoisimmassa Lapissa. Riippaoksainen walkerinhernepensas 'Walker' on Lorbergii- ja Pendula-lajikkeiden risteymä, jonka lehdykät muistuttavat sulkahernepensasta.

Caragana frutex -euroopanhernepensas (lyckobladsbuske)
I-VI 200 cm x 200 cm A-Pv Kui-Tuo Ra++

Euroopanhernepensas on kasvupaikan suhteen yhtä vaatimaton kuin siperianhernepensas. Se menestyy Vl-vyöhykkeellä ja pohjoisempanakin saadessaan kasvaa hyvällä paikalla. Euroopanhernepensas on jäänyt enemmälti tuntemattomaksi, sillä se on leveämpi, tiheämpi ja matalampi kuin siperianhernepensas. Lisäksi nelilehdykkäisistä lehdistä puuttuvat epämiellyttävät piikkimäiset korvakkeet. Oksat nuokkuvat kevyesti kärjistään. Kukinta alkaa jo touko—kesäkuun vaihteessa. Kukat ovat tummemman keltaiset, isommat ja usein runsaslukuisemmat kuin siperianhernepensaalla.

Kukkiva euroopanhernepensas.

Vasemmalta oikealle Siperian-, riippa-ja sulkahernepensas. Äärimmäisenä oikealla japaninruusukvitteni.