- Tilia X vulgaris - puistolehmus (parklind)
I—IV(V) 10—20 m x 10—12m A-Pv Tuo Ra+++ Ca+ Sa+ Hu+

Puistolehmukset ovat metsä- ja isolehtilehmuksen risteymiä. Puistolehmuksesta on olemassa useita lajikkeita, joita on vaikea tunnistaa.

Runko on tavallisesti hyvin muhkurainen. Puut vesovat paitsi runkomuhkuroista myös tyveltä. Puistolehmuksen verso on tavallisesti karvaton, mutta verson yläpinnalla voi olla muutamia karvoja.

Lehtien suonihankakarvat ovat likaisen ruskeat-vaaleanruskeat. Puistolehmukset kukkivat heinäkuussa isolehtilehmuksen jälkeen, mutta ennen metsälehmusta. Hedelmät ovat heikkosärmäiset ja lähes pallomaiset.

Riippuvaoksainen puistolehmus Helsingissä riippuvaoksaiset puistolehmukset ovat keskenään melko samannäköisiä. Riippuvaoksainen puistolehmus on turhan leveä ahtaille kaduille, mutta mesikasteongelma on lievempi kuin pystykasvuisessa puistolehmuksessa. Oksien lisäksi kukat ovat riippuvia - pystykasvuisilla puilla ne ovat yläviistot. Kukkia on keskimäärin 7 kpl/kukinto, enimmillään yli 10 kpl.

Pystyoksainen puistolehmus Helsingin pystyoksaiset puut kuulunevat joko 'Pigottin' erottamaan klooniryhmään B tai todennäköisemmin 'Zwarte Linde' -lajikkeeseen tai mahdollisesti molempiin. Pystyoksaiset puistolehmukset ovat keskenään melko erilaisia.

Pystyoksaiset puut sopivat hyvin kujanteisiin melko kapean ja säännöllisen kasvutavan vuoksi. Mesikastetta esiintyy eniten tällä muodolla. Latvus on hyvin säännöllisen kartiomainen ja kasvutapa säilyy, vaikka puuta leikataan. Runko on vähemmän muhkurainen ja puulla on niukemmin tyvivesoja kuin riippaoksaisella muodolla. Yläviistossa kukinnossa on tavallisesti 5—7 kukkaa.

'Siivonen'—siivosenlehmus Siivosenlehmukseksi kutsuttujen puiden latvus on säännöllisen kartiomainen ja niiden haarat ovat yläviistoja—pystyjä. Kasvutapa on selkeästi runkojohteinen eikä lainkaan altis kasvuhäiriöille.

- Tilia platyphyllos - isolehtilehmus (bohuslind)
I—V 15—20 m x 6—10 m A-PvTuo Ra+++ Ca+ Sa+ Hu+

Isolehtilehmus sopii leveälatvaisena parhaiten puistopuuksi, mutta kapeampikasvuisia yksilöitä voi käyttää kujanteissa. Laji vesoo niukasti. Mesikastetta on yleensä vähemmän kuin puistolehmuksessa, mutta sen esiintyminen riippuu paljon kasvuoloista ja puun kunnosta. Lehtiin äkämiä muodostavia äkämäpunkkeja on erityisen runsaasti isolehtilehmuksissa, mutta niistä ei näytä olevan haittaa puille.

Latvus on tuuhea ja korkea, ja useimmat puut ovat säännöllisen pallomaisia. Runko on tavallisesti paksu, tukeva, harmaakaarnainen ja muhkuraton.

Isolehtilehmus eroaa muista lehmuksista siten, että versot ja lehdet ovat selvästi karvaiset. Myös lehtien yläpinta on tavallisesti karvainen. Lehden alapinnan suonihankojen karvat ovat vaaleita. Isojen lehtien reunat kääntyvät tavallisesti alaspäin.

Isolehtilehmus kukkii runsaasti heinäkuun alkupuolella, ensimmäisenä kaikista lehmuksista. Kukat ovat melko isoja, vahvasti tuoksuvia, riippuvia ja pitkäperäisiä. Kukkia on tavallisesti 3—4 kpl/kukinto. Hedelmät ovat melkein pallomaisia, 8—10 millin kokoisia ja selvästi viisisärmäisiä.

Isolehtilehmuksen siemeniä ja lehtiä. kuva. balkep.org

Puistolehmus - Tilia X Vulgaris kuva. gardens.si.edu