Tilia cordata - metsälehmus, niinipuu (skogslind)
I—V 15—20 m x 8—12 m A-PvTuo Ra+++ Ca+ Sa+ Hu+

Metsälehmus on levinnyt pohjoisimmaksi Suomen luonnonvaraisista jaloista lehtipuista, sillä sitä kasvaa Keski-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa lämpimillä ja runsasmultaisilla paikoilla. Metsälehmus on erinomainen puistopuu ja sen kapeakasvuiset, pystyoksaiset lajikkeet sopivat myös ahtaille katualueille.

Metsälehmus on melko arka keväthalloille ja keskitalven pakkasille, jotka aiheuttavat halkeamia runkoon. Sillä on jonkin verran syöpää. Mesikastetta on vähemmän kuin puistolehmuksella.

Metsälehmus kasvaa tavallisesti isoksi, melko suorarunkoiseksi puuksi. Pisimmät Suomessa kasvavat metsäpuut ovat noin 30 m korkeita, mutta avoimella paikalla puusta tulee lyhyempi ja paksurunkoinen. Oksat saattavat riippua maahan saakka. Tavallista pystyoksaisemmat lajikkeet kuten 'Greenspire' sopivat kaduille paremmin. Runko on yleensä muhkuraton, mutta huonolla kasvupaikalla muhkuroita voi kehittyä runsaasti. Muhkuraisuus voi johtua myös lajikkeesta tai varttamisesta. Vanhat puut vesovat runsaasti. Kaarna on nuorena ruskehtavaa ja sileää, mutta vanhemmiten se halkeilee pitkittäisuurteisesti.

Metsälehmuksen lehdet ovat herttamaiset, tummanvihreät, alta sinivihreät. Lehden tyven suonihangassa on runsaasti punaruskeita karvoja (puistolehmuksella vaaleanruskeita). Lehden reuna kääntyy tavallisesti ylöspäin. Metsälehmus kukkii myöhään heinä—elokuussa, isolehti- ja puistolehmuksen jälkeen. Kukkia on yleensä kukinnossa 5—7, joskus jopa 16. Ne ovat vaaleankeltaisia, puolipystyjä ja melko lyhytperäisiä. Hedelmät ovat pallomaiset, 6 millin kokoiset, sileät tai heikkosärmäiset. Yleensä ne eivät ehdi kypsyä ennen talvea.

Puistolehmus. Tilia X vulgaris
kuva. bomengids.nl