Pinus – männyt

Männyt ovat yleensä keskikokoisia tai suuria puita. Pioneerilajeina ne kasvavat nuorena nopeasti, kestävät auringonpaahdetta ja sietävät tavallisesti hallaa. Tyven paksu kaarna ja syvälle ulottuva juuristo varmistavat niiden säilymisen metsäpaloissa ja myrkyissä. Männyt vaativat yleensä paljon valoa, mutta kasvualustan maalajin ja ravinteisuuden suhteen ne ovat vaatimattomia ja menestyvät karussa maassa.

Tyypillisiä mäntyjen ominaisuuksia ovat säännölliset oksakiehkurat ja vanhojen puiden latvan pyöristyminen. Rungon kuori muuttuu jo keskiikäisellä puussa tyveltä kaarnamaiseksi. Jäykät, teräväkärkiset neulaset sijaitsevat pareittain tai viisittäin. Käpyjen koko ja muoto vaihtelevat. Käpysuomut ovat voimakkaasti puutuneita, kilpimäisiä ja kovia. Useimpien mäntylajien kävyt aukeavat puussa ja siemenessä on lenninsiipi. Siemenen kehitys kukkimisesta varisemiseen kestää yli kaksi vuotta.

Pinus cembra subsp. sibirica -siperiansembra (sibirisk cembratall)
I-VH(VIII) 10-18 m x 4-6 m A-PvTuo Ra+++

Lähinnä puolivarjon lajiksi luettava sembramänty jaetaan alppisembraan ja siperiansembraan. Suomessa viljellään menestyvää siperiansembraa. Vaikka puu on hyvin talvenkestävä, taimet voivat kärsiä ankarista keväthalloista. Siperiansembra kasvaa monenlaisilla kasvupaikoilla, kuten tuoreissa kangasmetsissä, tulvalaaksoissa, kivisillä kangasmailla ja lettorämeillä. Sembramännyt ovat hidaskasvuisia ja suotuisissa oloissa hyvin pitkäikäisiä. Kasvu saattaa jatkua tasaisena jopa 300—400-vuotiaaksi ja puusta voi tulla yli 30 m korkea. Keskimäärin laji kuitenkin elää 80 vuotta Suomen kaupunkipuistoissa.

Latvus on tavallisesti leveän kartiomainen ja tuuhea. Sembra on kaunis puu keskiikäiseksi asti, mutta sitten se ränsistyy nopeasti, kun alimmat oksat kuolevat. Runko on nuorella siperiansembralla harmaa, vanhempana harmaanruskea. Vanhankin puun kuori on ohut. Oksat ovat paksuja ja lyhyitä. Neulaset ovat jäykkiä, suoria, 7—12 cm pitkiä ja viiden neulasen kimpuissa. Ne pysyvät puussa. Kävyt ovat paksuja, 6—13 cm; siemenet lenninsiivettömät.

Pinus contorta var. latifolia -kontortamänty (contortatall)
I-VIII 15–25 m x 6-8 m A-Pv Kui Ra++ Hk+

Kontortamänty on osoittautunut melko kestäväksi koko Suomessa. Se kasvaa voimakkaasti ja erittäin nopeasti taimivaiheessa. Laji tarvitsee vähemmän valoa kuin metsämänty. Myös kasvualustan suhteen vaatimaton puu viihtyy savisilla mailla, jopa rämeillä. Kontortamänty tulee toimeen myös turvemailla, mutta turpeessa juuristo kiinnittyy heikosti ja tiheä latvus altistaa puun tuulen ja tykkylumen aiheuttamille tuhoille. Voimakkain kasvu ajoittuu nuoruuteen, mutta etenkin paksuuskasvu hidastuu jo 30—40 vuoden iässä. Laji alkaa kuolla vähitellen pystyyn jo 60—vuotiaana ja kuolee arviolta keskimäärin 80 vuoden iässä, kun se kasvaa suomalaisen kaupunkipuiston olosuhteissa.

Kontortamännyn latvus on kapeahko ja tuuhea. Ohutkuorinen, harmaanruskea runko on kuten metsäkuusella. Kilpikaarnaa ei muodostu. Parittain rangassa sijaitsevat neulaset ovat 3—8 cm pitkiä, jäykkiä ja vaalean- tai tummanvihreitä. Kartiomaiset, 4—5 cm pitkät kävyt kasvavat tavallisesti ryhmissä. Ne säilyvät puussa useita vuosikymmeniä ja aukeavat luonnossa vasta metsäpalon vaikutuksesta.

Siperiansempramänty kuva. botany.cz

Kontramänty kuva. wikidata.org