Pinus mugo - vuorimänty (bergtall)
I-VIII 1-3 m x 2-4 m A Kui-Tuo Ra+ Hk+ Sa-

Vuorimänty on yleinen koriste- ja suojapensas asuinalueilla, teiden pientareilla ja hiekkaisilla rinteillä. Se saattaa tulla vinorunkoiseksi puuksi, mutta kasvua voi rajoittaa ja tuuheuttaa katkomalla puutumattomia vuosikasvaimia juhannuksen tienoilla. Siten laji kehittyy kolmisen metriä korkeaksi ja vähintään yhtä leveäksi lukuun ottamatta 'Columnaris'-lajiketta, joka on leveän kartiomainen ja pystyoksainen.

Vuorimänty on valopuu, mutta se sietää enemmän varjoa kuin metsämänty — kasvaahan se kotiseudullaan Keski-ja Etelä-Euroopan vuoristoissa paitsi aukeilla kalliorinteillä, karuilla soilla ja hiekkakankailla, myös tuoreissa metsissä. Neulaset säilyvät oksilla 5—8 vuotta, mikä tekee vuorimännystä tiheän. Neulaset ovat pareittain, jäykät, tummanvihreät, 3-8 cm pitkät. Tummanharmaa tai mustanruskea runko muistuttaa kuusta. Kävyt ovat 2—7 cm pitkiä, usein 4—5 kävyn ryhmissä.

Kääpiövuorimännyt (dvärgbergtall) pysyvät pieninä ilman leikkausta, mutta niidenkin vuosiversoja voi typistää halutessaan. Oksat ja neulaset ovat lyhyemmät ja tiheämmässä kuin vuorimännyllä. Pensaat ovat täysikokoisina 50—100 cm korkeita ja leveän pallomaisia, sillä niiden alimmat haarat kasvavat maata myöten ja kohenevat kärjistään. Ne viihtyvät auringossa, kuivahkossa, karussa ja ilmavassa maassa ja menestyvät vielä Vl—vyöhykkeellä. Suvuttomasti lisättyjen kääpiövuorimäntyjen 'Gnom', 'Mops' ja 'Mini Mops' lisäksi myydään siemenistä kasvatettuja pensaita, joiden kasvunopeus ja neulasten pituus vaihtelee kääpiömäisestä melkein tavallisen vuorimännyn tapaiseen.

Pinus peuce - makedonianmänty, peuke (makedonisk tali)
I-IV(V) 10–20 m x 4-7 m A Kui-Tuo Ra++ Hk+ Sa+

Makedonianmänty on osittain korvannut sembramännyn viherrakentamisessa, sillä se ei ränsisty niin varhain kuin usein jo 50—vuotiaana harveneva sembramänty. Makedonianmänty tosin näyttää nuorena hieman harvalta verrattuna sembraan, sillä se pitää kerralla yleensä vain kahden vuoden neulaset. Makedonianmänty on yksi parhaiten soveltuvista ulkomaisista havupuulajeista. Se on menestynyt hyvin ja tulee usein yli 25 metriä korkeaksi. 60—80-vuotiaat puut ovat olleet poikkeuksetta terveitä. Laji kasvaa taimena hitaasti, mutta kasvu nopeutuu pian taimivaiheen jälkeen. Uusimman arvion mukaan laji saavuttaa keskimäärin 100 vuoden iän suomalaisessa kaupunkipuistossa oikein hoidettuna.

Latvus on kartiomainen, oksat lyhyehköjä. Runko on nuorena ohutkuorinen, sileä ja tumman vihreänharmaa, vanhempana suomuinen ja ruskeanharmaa. Nuoret oksat ovat sirompia kuin sembramännyllä. Vahvan juuriston ansiosta puu kestää hyvin myrskytuulta. Neulaset ovat viisittäin ja 7—10 cm pitkiä. Kävyt ovat pitkulaisia, 8—15 cm pitkiä ja riippuvia. Puu tekee käpyjä jo 25—vuotiaana. Siemenet houkuttelevat sembramäntyjen tavoin syksyisin etelään muuttavia pähkinähakkeja aterioimaan.