Taxus X media - kartiomarjakuusi (hybrididegran)
I-IIIPv-VTuoRa+++Hu+

Kartiomarjakuuset ovat kahden edellisen marjakuusilajin risteymiä. Juuri näitä lajikkeita suositaan, sillä ne ovat monimuotoisia ja talvehtivat pääsääntöisesti vielä III-vyöhykkeellä. Neulaset ovat lyhytsuippuisia ja lyhytotaisia. Nuori kasvainranka on oliivinvihreä.

Leveät kartiomarjakuuset, kuten 'Brownii', 'Densi-formis', 'Farmen', 'Green Mountain' ja "Ihayerae', tulevat hyvissä olosuhteissa pari metriä korkeiksi ja läpimitaltaan yli kolmemetrisiksi. Niiden väliset silminnähtävät erot ovat erittäin pieniä.

Suppilomaiset kartiomarjakuuset, kuten 'Hatfieldii' ja 'Hicksii', ovat leveän pylväsmäisiä, noin 3 metrin korkuisia ja 1,5 metriä leveitä pensaita. Pystyoksaisesta kartiomarjakuusesta muodostuu lievästi suppilomainen, kun haarat kasvavat vinosti ylöspäin.

Pylväsmäiset kartiomarjakuuset, kuten tiheäoksaiset 'Hillii' ja 'Strait Hedge', sopivat erinomaisesti sekä leikattaviin että vapaasti kasvaviin pensasaitoihin. Niiden haarat kohoavat pystysuoraan ja niistä tulee noin 3-metrisiä ja vajaan metrin levyisiä.

Tuijat - thuja

Tuijat ovat alhaalta saakka lehteviä puita tai pensaita. Erityisesti kanadantuijan pensasmaisia muotoja istutetaan paljon pihoille yksittäiskasveiksi ja pieniin ryhmiin. Vapaasti kasvavat tuijat käyvät erinomaisesti suoja-aidanteeksi. Koska ne sietävät hyvin leikkausta, niistä saa myös ainavihantia pensasaitoja. Tuijat viihtyvät parhaiten puolivarjossa ja syvääkin varjoa sietävinä ne sopivat isojen puiden aluskasvillisuudeksi. Ne menestyvät auringossa vain, jos kasvualusta on kostea. Tuijia eivät vaivaa mitkään kasvintuhoojat.

Runko on ohutkuorinen, punertavanruskea ja hilseilevä. Litteät oksat muistuttavat valesypressiä. Suomumaisten lehtien alapuoli vaaleampi kuin yläpuoli. Tuijien mitättömät kukinnot ovat käpymäisiä ja kukat samanlaisia kuin katajilla. Kävyt sijaitsevat latvassa tiheinä kimppuina ja saavat koko latvan näyttämään jonkin aikaa ruskehtavalta. Kävyt ovat pieniä, vain 10—12 millin kokoisia.

Thuja koraiensis - koreantuija (koreansk tuja)
I-III(IV) 2-6 m x 1,5-4 m Pv Tuo Ra+++ Hu+

Koreantuija jää isoksi, leveäksi ja tuuheaksi pensaaksi, joka pysyy vihreänä myös talvella. Koreantuija risteytyy herkästi kanadantuijan kanssa. Lehdet ovat himmeänvihreät, alta huomiota herättävän valkoiset ja ne tuoksuvat murskattuina mantelilta.

Thuja occidentalis - kanadantuija (tuja)
I-V 10–15 m x 3-5 m Pv-VTuo-Kos Ra++ Tu+

Kanadantuija on suosittu pienehkö koristepuu. Mahdollisesti sopimattoman siemenalkuperän vuoksi puut kärsivät kuitenkin usein pakkasista tai kevätahavasta. Kotiseudullaan kanadantuija on varjopuu, joka viihtyy runsasravinteisilla korpisoilla ja kalkkikivialueilla.

Kanadantuija kasvaa hitaammin kuin jättituija. Puu tulee kotiseuduillaan yliikäiseksi 150–175-vuotiaana, mutta voi elää hyvän lahonkestävyytensä ja sitkeytensä ansiosta jopa 400 vuotta. Realistinen arvio lajin keskimääräiseksi eliniäksi Suomessa lienee 70 vuotta, kun puu kasvaa oikein hoidettuna tyypillisessä kaupunkipuistossa.

Nuorena kapea ja kartiomainen latvus muistuttaa katajaa tai sypressiä. Latvakasvain on pysty. Lehdet ovat päältä himmeänvihreitä, alta vihreitä tai kellanvihreitä, murskattuina omenalta tuoksuvia. Lehtien yläpinta muuttuu usein talvella punaruskeasävyiseksi, mutta palautuu vihreäksi keväällä kasvun alettua.

Kartiotuija - kuva. viherpeukalot.fi

Koreantuija - Thuja koraiensis 'Glauca Prostrata' kuva. fi.pinterest.com