Tsuga - hemlokit

Hemlokit kehittyvät Suomessa hitaasti pienehköiksi puiksi nopeakasvuista lännenhemlokkia lukuun ottamatta. Päälevinneisyysalue on lauhkean ilmaston mereisissä osissa Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa, missä hemlokit ovat usein kliimaksipuita. Ennen jääkautta niitä kasvoi Suomessa. Hemlokit ovat vaateliaita kasvupaikan suhteen, sillä ne pitävät tasaisen kosteasta ja runsasravinteisesta maasta. Hyvin varjostusta sietävät hemlokit tarvitsevat nuorina taimina verhopuuston, sillä ne ovat arkoja kevätahavalle ja koville pakkasille.

Hemlokkien latvus on kartiomainen ja latva nuokkuva. Oksakiehkurat ovat säännöttömiä ja oksat ovat alas asti lehteviä. Kuori on ohutta ja hilseilevää. Neulaset ovat lyhyitä, tavallisesti litteitä ja kampamaisesti oksan vastakkaisilla sivuilla. Kävyt ovat hyvin pienet ja riippuvat.

Kanadanhemlokki on ehdottomasti yleisin viheralueille istutettava hemlokkilaji, mutta myös muut seuraavat lajit ovat käyttökelpoisia.
Japaninhemlokki (Tsuga diversifolia) on leveän kartiomainen, 2—7 m korkea pensas, jonka neulaset ovat eripituiset ja alta valkoiset.
Lännenhemlokki (Tsuga heterophylla) tulee Suomessakin 10—20 m korkeaksi. Muun muassa Mustilan arboretumissa kasvaa nopeasti kehittyvää, suhteellisen kestävää alkuperää olevaa lännenhemlokkia.
Vuorihemlokki (Tsuga mertensia) on hidaskasvuinen, kapean kartiomainen, 3—6 m korkea laji, jolla on molemmin puolin sinertävät neulaset.

Tsuga canadensis -kanadanhemlokki (hemlock)
I(II) 4-10 m x 2-5 m Pv-V Tuo Ra++(+)

Kanadanhemlokki on yleisin sukunsa edustaja. Sen latvus on hyvin leveä ja kartiomainen. Lajin lisäksi Lumen suojassa nämä pienet pensaat voivat menestyä pohjoisempana kuin perusmuoto.

Pikkukanadanhemlokit (dvärghemlock) 'Jeddeloh' ja 'Nana' muistuttavat toisiaan. Molemmista kasvaa vajaan metrin korkea, nauriin muotoinen pensas, jonka keskelle kehittyy usein suppilomainen syvennys. Haarat kasvavat vaakasuoraan, alimmat haarat maanmyötäisesti. Vain 8—10 mm pitkät neulaset asettuvat kampamaisesti nuokkuvaan oksarankaan. Nämä lajikkeet menestyvät Etelä-Suomessa I—vyöhykkeellä, kun taas pohjoisempana ainoastaan lumen suojaan jäävät osat säästyvät pakkasilta.

Riippakanadanhemlokki 'Pendula' (hänghemlock) vartetaan parimerriseen perusrunkoon. Se on nuokkuvaoksainen ja pehmeäneulainen. Lajike on luultavasti hieman talvenarempi kuin kanadanhemlokki eli menestynee enintään II—vyöhykkeellä.

Vuorihemlokki

Kanadanhemlokki

Pikkukanadanhemlokki

Lännenhemlokki kuva. roinilantaimisto.fi