Actinidia kolomikta -kiinanlaikkuköynnös (kameleontbuske)
I—III (IV) 3—5 m x 2 m A-Pv Tuo Ra+++

Kiinanlaikkuköynnöksen aluksi valkoiset lehtilaikut muuttuvat syvänpunaisiksi kesän kuluessa ja lehdistö saa lopulta ruosteenpunertavan ruska-asun. Laikkuja on eniten hedekasveissa, kun taas emikasvit tuottavat syyskuussa kypsyviä, parin sentin kokoisia hedelmiä. Yksikotinen 'Annikki' ei tarvitse pölyttäjää vierelleen tuottaakseen satoa. Kiinanlaikkuköynnös kestää talvet I—III-vyöhykkeillä, mutta kun sen juuristo suojataan lehtikasalla talveksi ja taimi istutetaan lämpimälle kasvupaikalle, se menestyy jopa Oulun korkeudella V—vyöhykkeellä. Laikkuköynnöksiä leikataan vain tarvittaessa ja vasta elokuussa, sillä niillä on keväällä voimakas mahlavuoto.

Laikkuköynnösten valko— ja punakirjavat lehdet tekevät niistä erityisen näyttäviä koko kasvukauden ajan. Lisäksi ne tuottavat aromikkaita hedelmiä. Koska 3—5 metriä korkeat jäykät versot eivät tartu itse tukeen, ne sidotaan puun rungon ympärille tai köynnöskehikkoon tai niiden annetaan valua muurilta alaspäin. Suomessa viljeltävät lajit ovat peräisin Japanista, Koreasta ja Pohjois—Kiinasta, missä ne kasvavat usein pensaiden joukossa valoisissa, viljavissa ja hikevissä lehtometsissä.

Kaksikotisten laikkuköynnösten valkoiset pikkukukat tuoksuvat voimakkaasti kielolle avautuessaan kesäkuussa, mutta ne jäävät lähes näkymättömiin lehtien alle. Herkullisia vihreitä hedelmiä muodostuu emiköynnöksiin, vain jos toisen yksilön hedekukat pääsevät pölyttämään emikukat. Eräiden lajikkeiden emi- ja hedekukat tosin kehittyvät samaan kasviin. Suvun isoimmat ja makeimmat hedelmät kuuluvat kiiville (Actinidia deliciosa), jota voi kasvattaa meillä ainoastaan kasvihuoneessa.

Aristolochia macrophylla -lännenpiippuköynnös (pipranka)
I—IV(V) 5 m x 2 m Pv Tuo Ra+++

Erittäin rehevät ja isolehtiset piippuköynnökset ovat niin tiheitä, ettei niiden seuraan kannata istuttaa muita kasveja. Tämän pääasiassa trooppisen kasvisuvun tunnetuin edustaja, pohjois-amerikkalainen lännenpiippuköynnös ('Aristolochia macrophylla', aiemmin 'Aristolochia durior') menestyy Raahe—Kuopio —linjalla, mutta Oulun tasolla versot paleltuvat osittain. Se kasvaa yhtä hyvin seinustalla kuin puun runkoon kiertyen noin viiden metrin korkeuteen. Ensimmäisinä vuosina kasvu on tosin melko hidasta. Koska lehdistö kärsii paahteessa helposti punkeista ja lehtiruodit katkeilevat kovassa tuulessa, kasvi istutetaan tuulensuojaiselle, puolivarjoisalle paikalle, tuoreeseen ja ravinteikkaaseen multaan.

Lännenpiippuköynnöksen 10—30 sentin kokoiset herttamaiset lehdet puhkeavat myöhään keväällä, toisaalta ne tuleentuvat niin myöhään syksyllä, että ne eivät yleensä ehdi kellastua, vaan ruskettuvat ja lakastuvat pakkasten myötä. Kellanvihreät piippumaiset kukat ja niistä kehittyvät hedelmät ovat niin mitättömän värisiä ja pieniä, ettei niitä edes huomaa.

Kiinan laikku köynnös

LännenPiippuköynnös

Kiinanlaikkuköynnöksen laikut erottuvat selkeimmin keski-ja loppukesällä. Kuva. Viherpeukalot

Alla lännenpiippuköynnös. kuva. fi.pinterest.com