Clematis - kärhöt

Useimmat kärhöt kiertävät tuen ympärille ohuen lehtiruotinsa, mutta jotkin lajit kiipeilevät karhien avulla. Lehdet ovat parilehdykkäiset tai useaan kertaan kolmesormiset. Aitojen terälehtien sijaan kukat koostuvat värikkäistä kehälehdistä

ja kukan keskellä olevista, pienemmistä, terälehtiä muistuttavista heteistä. Siementen kodat ovat pitkät ja höyhenmäiset, minkä vuoksi ne näyttävät loppukesällä hopeisilta karvapalloilta.

Kärhöt voi jakaa karkeasti pieni- ja isokukkaisiin, mutta ruotsalainen kärhöjalostaja ja -tutkija Magnus Johnson jakoi ne peräti 19 kasvitieteelliseen sektioon. Vaikka monet kärhölajit eivät menesty meillä, kestävissäkin riittää valinnan varaa.

Yksi sitkeimmistä on 'Atragene-sektio', johon kuuluvat aikaisin kukkivat ja pieniteriöiset lajit, kuten siperian- ja alppikärhö, menestyvät erinomaisesti Pohjois-Suomessakin.

Atragene-sektion "alppikärhöt"

Pienikukkaiset 'Atragene-sektion' alppikärhöt lähisukulaisineen kukkivat 3—4 viikkoa kevätkesällä. Ne ovat vaatimattomia kasvupaikan suhteen, talvenkestäviä ja terveitä. Ensimmäiset kellomaiset kukat avautuvat Etelä-Suomessa yleensä toukokuun puolivälissä, viimeiset juhannuksen alla. Liuskaiset lehdet tuovat mieleen valkovuokon lehdet, mutta ne ovat isommat.

Alppikärhöt sukulaisineen menestyvät jopa varjossa ja melko ohuessa mullassa. Jos kasvupaikka on auringon paahteinen, juuristo pidetään viileänä istuttamalla köynnöksen eteen varjostavia perennoja, kesäkukkia tai matalia pensaita. Ohutjuuriset taimet voi istuttaa entiseen kasvusyvyyteensä.

Edellisen kesän versoilla kukkivista Atragene-sektion kärhöistä leikataan varhain keväällä pois kuolleet osat.

Kun risuiseksi tullut kasvusto halutaan nuorentaa, versot voi typistää lähes maanrajasta kukinnan jälkeen. Muutaman vahvan verson voi säästää varmuuden vuoksi ja poistaa vasta seuraavana vuonna.

Clematis sibirica - siperiankärhö (sibirisk klematis, ryssklematis)
I-VI 3-4 m x l m Pv Tuo Ra+++ Hu+

Ainoa meillä luonnonvarainen kärhölaji, siperiankärhö kasvaa Suomessa villinä vain kolmessa paikassa. Rauhoituksen vuoksi sen myynti taimet ovat yleensä ulkomaista alkuperää.

Laji menestyy Lapissa Vl-vyöhykkeellä saakka ja kasvaa jopa synkän varjoisassa kuusimetsässä. Se poikkeaa lähimmästä sukulaisestaan alppikärhöstä lähinnä siten, että nuokkuvat kukat ovat valkoiset. Osa kasvitieteilijöistä pitää sitä alppikärhön alalajina.

Clematis alpina - alppikärhö (alpklematis)
I-V(VI) 3-4 m x l m Pv Tuo Ra++ Hu+

Alppikärhön kukat ovat kellomaisesti nuokkuvat, siniset ja valkoheteiset. Kapeita, terälehden kaltaisia kehälehtiä on 4 kpl.

Tämä lievästi mereisen ilmaston laji kasvaa Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoissa kalkkikivialueilla, ja se menestyy Oulun tienoilla saakka ilman talvisuojausta.

Sitä kasvatetaan Rovaniemelläkin, mutta niin pohjoisessa se voi paleltua pakkastalvina ilman erityistä talvisuojausta. Monet alppikärhöinä myytävistä taimista ovat joko kruunukärhöä tai lajiketta 'Frances Rivis'. Sen sininen, keskeltä valkoinen kukka on isompi kuin alppikärhöllä ja kerrannainen.

Alppikärhön siementaimiin kuuluvat mm. isohkokukkainen, sininen 'Pamela Jackman' ja kalpean liilanpunainen, puoliksi avautuva 'Ruby'. Sen sijaan 'Willy' avaa vahvan roosat nuppunsa jopa 10 cm leveäksi, vaaleanroosaksi, keskeltä valkoiseksi kukaksi.

Siperiankärhö clematis sibirica 'riga' on hyvin kestävä laji. kuva. ru.pinterest.com

Pitkään alkukesällä kukkiva 'Albina Piena' on magnuksenkärhön (C. fauriel) ja siperiankärhön risteymä. kuva. Harviala

Alppikärhö – Clematis alpina kuva. taimisto huutokoski