KeltakärhötKeltakärhöt kukkivat keskikesästä talveen aurinkoisilla, jopa kuivilla paikoilla. Ne menestyvät hyvin Oulun korkeudella saakka. Meclatissektion keltakärhöt availevat nuppujaan heinäkuun alusta lokakuuhun tai niin kauan kuin lämpö riittää kasvuun. Täysikokoisessa köynnöksessä on samanaikaisesti useita satoja avoimia kukkia. Yksittäin lehtihankoihin avautuvat, nuokkuvat kukat koostuvat neljästä keltaisesta kehälehdestä. Voimakaskasvuiset keltakärhöt viihtyvät lämpimillä, aurinkoisilla kasvupaikoilla, läpäisevässä ja tuoreessa maassa. Ohutjuuriset taimet istutetaan entiseen kasvusyvyyteensä lähelle maanpintaa. Ne leikataan tarvittaessa varhain keväällä. Uudet versot kasvavat suoraan juurakosta, minkä vuoksi vanhat versot saa poistaa lähes maanpintaa myöten. Osan voi kuitenkin jättää tukemaan nuoria versoja. Clematis tangutica - kiinankeltakärhö (gullklematis) Runsain kukinta ajoittuu Etelä-Suomessa kesä-heinäkuuhun, mutta lyhyen tauon jälkeen nuppuja avautuu myöhäiseen syksyyn.. Kellomaisen kukan sävy vaihtelee punertavankeltaisesta sitruunaiseen. Mantereiseen ilmastoon sopeutunutta kiinankekakärhöä on viljelty Suomessa ainakin 1940-luvun lopulta lähtien. Laji viihtyy kuivahkoillakin paikoilla eikä tarvitse kesällä erityistä kastelua. Se menestyy Pohjois-Suomessa saakka, muttei ole yhtä kestävä kuin alppi- ja siperiankärhö etenkään taimivaiheessa. Kasvuunlähtö keväällä on hidasta. Clematis Tangutica-ryhmä - tarhakeltakärhöt Edellä mainittujen keltakukkaisten kärhölajien risteymiä kutsutaan tarhakeltakärhöiksi. Niitä viljellään enemmän kuin luonnonlajeja, koska kukat ovat erityisen värikkäät tai isot ja kukinta kestää kauan. Suositeltavia lajikkeita ovat esimerkiksi tummankeltainen 'Aureolin' ja isokukkainen 'Helios'. Hyvin yleinen 'Kugotia' eli 'Golden Tiara' sekä 'Golden Harvest' ja 'Bill MacKenzie' tunnetaan vahvankeltaisista kukistaan. Kehälehdet kääntyvät niin paljon sivuille, että tummat heteet erottuvat helposti niiden keskellä. Edellä mainittujen keltakukkaisten kärhölajien risteymiä kutsutaan tarhakeltakärhöiksi. Niitä viljellään enemmän kuin luonnonlajeja, koska kukat ovat erityisen värikkäät tai isot ja kukinta kestää kauan. LumikärhötErittäin runsaskukkaiset ja kestävät lumikärhöt lähisukulaisineen koristavat valoisia tai puolivarjoisia, tuoreita kasvupaikkoja. Kukinta ajoittuu keskikesään. Valkokukkaiset Flammulasektion kärhöt ovat yhtä kestäviä ja terveitä kuin vaikkapa alppikärhöt, mutta ne kukkivat noin kuukautta myöhemmin kesäkuun lopulta alkaen. Ne istutetaan perennojen tapaan lähelle maanpintaa, ja talven jälkeen kasvustosta poistetaan vain paleltuneet osat. Suurin osa lumikärhöistä menestyy Etelä-Suomessa. Ne voi istuttaa pohjoisempana maanpeitteeksi, jolloin ne saavat talvisuojan paksusta hangesta. Clematis 'Paul Farges' -lumikärhö (vit sidenklematis) 'Paul Farges' tunnetaan paremmin kaupallisella nimellään 'Summer Snow'. Tämän Venäjällä 1960-luvulla jalostetun lajikkeen äiti on kiinanlumikärhö, isä saksankärhö 'Clematis vitalbd'. Se kukkii runsaasti juhannuksesta lokakuuhun tai kunnes syyskylmyys lannistaa kasvun. 'Paul Farges' on niin kestävä, että sen versot voivat talvehtia Etelä-Suomessa kahden metrin korkeuteen saakka. Se menestyykin vielä IV-vyöhykkeellä. Clematis mandschurica -mantsuriankärhö (stor styvklematis) Muun muassa Torniossa ja Suomussalmella saakka ilman talvisuojausta menestynyt mantsuriankärhö tuoksuu voimakkaasti kukkiessaan. Tähtimäisiä valkoisia pikkukukkia avautuu heinäkuun lopulta syyskuuhun. Laji viihtyy useimmista kärhöistä poiketen myös kuivassa maassa. Korkeus vaihtelee taimen alkuperästä riippuen 1-3 metrin välillä. Laji muistuttaa hyvin paljon matalaa pensaskärhöä 'Clematis recta, styvklematis', joka menestyy yhtä hyvin Pohjois-Suomessa kuin mantsuriankärhö. |
|
| Back page | Next page |