Ruotsinköynnöskuusama avaa kukkanuppunsa heinäkuun puolivälissä. Teriö on punertavan kermanvalkoinen. Kukinnon alta puuttuvat yhteen kasvaneet lehtiparit, jotka ovat tyypillisiä useimmille kuusamille. Lievästi mereisen ilmaston kasviksi luettava ruotsinköynnöskuusama voi menestyä maanpeittäjänä III-vyöhykettä pohjoisempanakin, missä lunta on talvella paksulti.

Ruotsinköynnöskuusamat 'Belgica' ja 'Serotina näyttävät perusmuotoa koristeellisemmilta, sillä niiden kukat ovat selvästi moniväriset. Belgica-lajikkeen valkoinen kukka punertaa heikosti ulkopuolelta, kun taas 'Serotinalla' on valkoinen, vanhetessaan kellastuva, ulkopinnalta vahvan liilanpunainen teriö.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' -tuliköynnöskuusama (eldkaprifol)
I-II 2-4 m x 1 m A-Pv Tuo Ra+++

Tuliköynnöskuusama kukkii kauan keskikesästä syyskuuhun. Sen kukat poikkeavat monin tavoin muiden kuusamalajien kukista, sillä oranssinpunainen teriö on kapean torvimainen ja lähes tuoksuton. Lajike talvehtii eteläisimmässä Suomessa.

Lonicera caprifolium -tuoksuköynnöskuusama (luktkaprifol)
I-III 2-4 m x 1 m A-Pv Tuo Ra+++

Tuoksuköynnöskuusama puhkeaa kukkaan jo kesäkuun puolivälissä Etelä-Suomessa. Sen kermanvalkoiset kukat punoittavat kevyesti. Vielä III-vyöhykkeellä hyvin menestyvä laji on yleisin köynnöskuusamamme.

Tosin tämä lievästi mantereisen ilmaston kasvi paleltuu silloin tällöin avatessaan lehtisilmunsa turhan aikaisin lämpiminä kevättalven päivinä, yleensä maaliskuussa. Se voikin talvehtia jopa V-vyöhykkeellä saakka, kun sen annetaan kasvaa maanpeittona, jolloin se ei herää kasvuun liian varhain lumipeitteen alla ollessaan.

Menispermum - kilpikierrot (mänfröranka)
I-V 2-3 m x 1 m A-Pv Tuo-Kos Ra+++

Kilpikierroilla on läpinäkymättömän tuuhea, isokokoinen lehdistö, joka kestää tuulta yllättävän hyvin. Ne kietoutuvat tukeen ja kasvavat 2—3 metrin korkeuteen sekä seinustalla että avomaalle pystytetyssä säleikössä, sillä ne menestyvät vielä V-vyöhykkeellä ilman talvisuojaa. Nämä kasvit tarvitsevat tuoreen—kostean, viljavan maan auringossa tai puolivarjossa. Tarvittaessa niistä leikataan pois kuivuneita versoja. Kesäkuussa puhkeavat kellanvihreät pikkuiset huiskilokukinnot jäävät kilpikiertojen komeiden lehtien alle. Myös mustat luumarjat ovat mitättömät, ja niitä muodostuu vain kun hedekasvi pölyttää emikasvin.

Kellertävä syysväri kehittyy myöhään. Kilpikierrot ovat oikeastaan puolipensaita, sillä versot kuolevat talvella puutuneita versojen tyviä lukuun ottamatta. Uusi kasvu saa alkunsa niistä ja juurivesoista seuraavana keväänä.

Aasiankilpikierron (Menispermum dauricum) lehtiruoti kiinnittyy kilpimäisen, lievästi kulmikkaan lehtilavan alle parin sentin päähän lehden reunasta. Versot ovat karvattomat. Kanadankilpikierron (Menispermum canadense) ruoti alkaa lehtilavan tyvestä ja nuoret versot ovat karvaiset. Lisäksi juurivesat ovat lyhyemmät ja kasvi jää hieman matalammaksi kuin aasialainen sukulaisensa. Muutoin nämä lajit näyttävät paljolti samanlaisilta.

Tuliköynnöskuusama - Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet'

Ruotsin Köynnöskuusama - Lonicera periclymenum Kuva. pinterest.es

Tuliköynnöskuusama - Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' kuva. pinsiontaimistontuotteet.fi

Tuoksuköynnoskuusama - Lonicera caprifolium kuva. worldoffloweringplants.com