Parthenocissus - villiviinit

Pitkä- ja ohutversoisten villiviinien viisisormiset lehdet puhkeavat rentoihin versoihin myöhään keväällä. Ne saavat loistavan punaisen ruskavärinsä melko aikaisin syksyllä. Vihreät pikkukukat tuottavat niin kitkeriä sinimustia marjoja, ettei niitä voi syödä.

Alkuperältään pohjoisamerikkalaiset villiviinit tarvitsevat nuorina runsaasti vettä sekä kohtalaisesti ravinteita ja valoa, mutta kun ne ovat levittäneet juuristonsa syvälle maahan, ne pärjäävät räystäänkin alla ilman kastelua. Villiviinit kasvavat melko voimakkaasti eivätkä pahastu vaikkapa humalan tai laikkuköynnöksen seurasta.

Parthenocissus quinquefolia 'Engelmannii' - imukärhivilliviini (klättervildvin)
I-IV 4-10 m x 2 m A-Pv Tuo Ra++

Imukärhivilliviini kipuaa noin 10 metrin korkeuteen karhien avulla, jotka tarttuvat tiukasti mihin tahansa karkeaan pintaan. Oikein hyvällä kasvupaikalla kasvit kipuavat jopa 25 metriin. Jos imukärhivilliniin versot irrottaa seinästä, niiden mukana irtoaa myös osa rappauksesta. Versot ja silmut punertavat keväällä. Laji menestyy yleensä Keski-Suomen korkeudella asti, mutta jotkin kannat ovat talvehtineet Oulun korkeudella. Ne saattavat paleltua maata myöten kovina pakkastalvina, mutta juuristosta kasvaa yleensä tilalle uudet versot.

Parthenocissus inserta -säleikkövilliviini (vildvin)
I-V 4-10 m x 2 m A-Pv Tuo Ra++

Säleikkövilliviini on yksi vanhimmista koristekasveistamme, sillä sitä on kasvatettu Suomessa 1700-luvun lopulta lähtien. Taimen saattaa joutua sitomaan tukeen, sillä sen karhissa ei ole tarttumalevyjä kuten imukärhivilliviinillä. Tämä keväälläkin vihreäversoinen köynnös kasvaa nopeasti, peittää tehokkaasti seinän tai maanpinnan ja kestää talvet hyvin ainakin
V-vyöhykkeellä saakka.

Säleikkövilliviini - Parthenocissus inserta kuva. Harviala Oy

Kanadan kilpikierto - Menispermum canadense kuva. wikibedia

Imukärhiviini - Parthenocissus quinquefolia 'Engelmannii' kuva. groeneparadijs.nl